Tanssikeitos muhimassa

Vaikka viimeinen viikko ennen joulua oli vain kolmipäiväinen, siihen mahtui valtavan paljon asiaa.  Opiskelimme kompositiota katsomalla Anne Teresa De Keersmaekerin kompositioanalyysin hänen teoksestaan Bartók. Kompositio käsitteenä ja käytännössäkin avautui taas aivan uudella tavalla. Pohdimme myös erilaisia lähtökohtia koreografialle.  Nämä ajatelmat saavat nyt muhia joululoman ajan ja saamme lisäillä niitä tanssisoppaamme keittymään pikkuhiljaa.

Tällä viikolla sukelsimme jazz-tanssin historian jännittävään maailmaan. Lisäksi kertasimme anatomiaa. Toiminnallisia harjoituksia tehtiin keskittyen erityisesti hartiarenkaaseen. Omalle keholleni tämä teki erityisen hyvää, harjoituksen jälkeen näytti siltä, että kaulakin olisi pidentynyt.

Jouluviikon aikana tuli mietittyä paljon kulunutta syksyä. Miten neljässä kuukaudessa onkin voinut tapahtua niin paljon. Tanssitaidelinja on ylittänyt kaikki odotukseni. Ilahduttavaa on ollut huomata ylittäneensä myös omat odotuksensa, nähdä miten paljon olemme kehittyneet syksyn aikana. Siitä kiitos kuuluu todella ammattitaitoisille, innostaville ja kannustaville opettajille <3 Tanssikevään alkamista odotellessa…

Syksyn kuluessa tuli ylitettyä itsensä monta kertaa ja muistikirjakin on jo puolivälissä

Tukipintoja ja teatteri-ilmaisua

Viikkomme alkoi lempeästi improvisaatiotunnilla. Tutkimme kontaktipintoja toisaalta lattiassa ja toisaalta toisen kehossa. Tunnin aluksi etsittiin tukipintaa lattiasta ja sitten teimme harjoituksia tukipinnan löytämiseksi myös toisen kehosta. Tunnin lopuksi kokeilimme parin päästä saatavaa kontaktipintaa. Improvisaatiotunti oli jälleen jännittävä, mutta turvallinen matka tuntemattomaan.

Asetimme tavoitteita joulukuun opiskelulle. Pikku hiljaa alkaa konkretisoitua se, että tanssitaidelinja on pian jo puolivälissä. Katsoimme nykytanssin näytetunnilta kuvattua videota. Tuntui mahtavalta huomata, kuinka olemme kehittyneet tämän tanssitaidelinjalla opiskellun 3,5 kuukauden aikana. Viikottaiset tanssitunnit ovat tuottaneet satoa niin nykytanssissa, jazztanssissa, baletissa kuin showtanssissakin.  Päällimmäisenä nousi kiitollinen mieli siitä, että on saanut mahdollisuuden kokea tämän sukeltamisen syvälle tanssin maailmaan.

Kehonhuollossa keskityimme tällä viikolla erityisesti lonkan avaamiseen. Pääsimme nauttimaan rentona loikoilusta, kun pari teki työn puolestamme. Opin, että näennäisesti helpolta ja pieneltä tuntuvalla harjoituksella saa ihmeitä aikaan koko kehoon, ryhtiin ja olemukseen sekä siihen, kuinka maadoittunut voi olla lattiaan nähden.

Teatteri-ilmaisussa ilottelimme ja irrottelimme oikein kunnolla, monologimme etenevät hurjaa vauhtia. Puvustustimme, maskeerasimme, kehittelimme roolejamme ja kuvasimme videolle monologejamme. On ollut suuri ilo päästä Annen ohjaamaksi. Ensi viikolla on jo tarkoitus esittää monologimme.

Viikkomme oli jälleen uusia mielenkiintoisia asioita täynnä.

Se alkoi ravitsemustiedon tunneilla, sisälsi viikko sitten alkaneita teatteri ilmaisu tunteja ja loppui Markon baletti tuntien kuvauksiin. Kuvasimme ne jotta saamme näkemystä ja ajatusta kehitettävistä asioista. Helin tunneilla nykytanssissa ja showssa uudet sarjat, pääsemme harjoittelemaan paljon hyppyjä:). Teatteri tunneilla saimme tekstin monologista jota alamme työstämään videoksi. Näytteleminen tuntuu näin soolojen jälkeen vapauttavalta ja antaa mahdollisuuden ravistella ja irrotella.

Improvisaatiota viikkoon mahtui paljon. Ensimmäisten tuntiemme teemoja olivat Rudolf Von Labanin kehittävään teoriaan perustuvia, kuten Tila, jännite, projektio ja progressio. Käsittelimme ja kokeilimme myös eri tasoja. Harjoittelimme hieman myös kontaktio improvisaatiossa.  Improvisaatio on aina hyvin uutta, puhuttelevaa ja arvokkaan tuntuista. Hyvin kaunista katsottavaa. Viikko oli hieman haikea siltä osin että Marina joutui lähtemään hetkeksi luokaltamme mutta palaa keväällä: )

Ylemmässä kuvassa Rudolf Von Laban

kaksi kuvaa ylhäällä kontakti improvisaatio harjoituksistamme 

Balettia, balettia tangolla

Million faces of Improvisation

On one hand improvisation could seem a simple thing - you don’t think about anything, just moving in space, but on the other hand it offers so much options to use, to melt in and to explore our movement possibilities. On our 45 week we spent a lot of time improvising with Heli and Niina. And that was two absolutely different ways to move. 

With Niina we had a list of “tasks” which were supposed to lead us through that movement exploration, we were free to chose our own challenges and to develop our skills in them during the class. We also  improved our imagination and reaction in an exercise when one by one tried to create movement and, at the same time, say own name and then the whole group repeated what previous dancer did. In the end of the class each of us did a little piece of dance using... vowels - their shapes, duration, size and all the thoughts which came to our minds due to that vowels. 

And Heli presented us the exciting practice called - Authentic movement, where suppose to be a doer and a witness. Being a doer suppose that every movement is possible, a doer just has to follow body impulses with eyes closed, while a witness making a “map” of the doers “route” in dance. This practice came from psychoanalysis and it is always wonderful moment to see own “map”, like - was it my dance? For sure? That is so cool!

On week 47 we continue our improvisation researches with Niina. We concentrated more on details and finding ways to initiate movement from our heads, how could they lead us through our spines and how heads’ movements can create new interesting things to follow. 

Classes with personal trainers helped to understand more about healthy food and its basic components, which are necessary for each other and also we got an information and advices about meal and examples from which food we get an optimal amount of nutrients.

On Wednesday we enjoyed Teatteri-ilmaisu classes with Anne, and it was really exciting and fun! She offered us a lot of new great things to learn: did you ever think, that it is possible to create dialogue using just two (!) words? Well, I didn’t, but it is real... impossible is nothing or... nothing is impossible.

Alussa oli idea

Soolojen esitykset. Hetki, johon olemme valmistautuneet koko syksyn ajan. Lukemattomia tanssi- ja improvisaatiotunteja, soolotyöpajoja, paljon omaa työtä, verta, hikeä ja kyyneliä, ylirasituksen partaalla oleva keho, hyviä keskusteluja muiden kanssa, iloa, intoa, ideoita, tanssin riemua. Kaikki tuntuu kulminoituvan tähän viikkoon. 

Matka on ollut todella mielenkiintoinen ja antoisa, olemme oppineet valtavan paljon tanssista, itsestämme, toisistamme. Matka on ollut jännittävä, miten alun ideanpoikasesta on kehittynyt ensimmäinen oma koreografia ja soolo. Ehtiikö soolo valmistua, miten se otetaan vastaan? Kaiketi tällaiseen matkaan kuuluu myös turhautumista, uskon horjumista omaan tekemiseen, tuskastumista. Teimme työtä. Se ja soolotyöpajoissa saamamme palaute ja ohjaus kuljettivat meitä eteenpäin, johtivat etapilta toiselle. Matkaa ei tarvinnut taittaa yksin. Matka oli innostava, tämä ideahan toimii, oman mukavuusalueen ylittämistä, paljon uusia haasteita ja niistä selviämistä. Ja kulkemamme tien päässä odotti palkinto, onnistunut soolojen ilta, ne valmistuivat ajoissa ja todella nautimme esittäessämme niitä. 

Me

Three solos - performance

Photos: Sari Palmgren 

Three solos video teaser

Three solos coming!

Jäljet kehossa, muistikirjassa ja mielessä

Tanssia, mustelmia, tanssia, palovammoja, tanssia, hiertymiä, tanssia. Lattiakosketuksia, mutta ei kuitenkaan pohjakosketuksia. Elettyä elämää isolla E:llä tanssitaidelinjalla.

Sooloprojekti etenee hurjaa vauhtia, samoin lähestyy marraskuinen soolotanssien esitys. Ajoittaista luomisen tuskaa, täyttyvä muistikirja, kokeiluja, yrityksiä ja erehdyksiä, onnistumisia, löytöjä, kirkastumisen hetkiä. Ikkunoiden takana ilahduttava ensilumi. Samaa matkaa kulkemassa opiskelukaverit sekä oppaanamme valtavan ammattitaidon omaava Sari. Yksi viikon ehdottomista huippuhetkistä oli päästä näkemään muiden soolot. Tuntui jännittävältä näyttää muille vielä keskeneräinen tanssinsa, mutta samalla sai korvaamattoman tärkeää palautetta sekä kokemusta siitä, miltä tuntuu esittää omaa tanssiaan muiden edessä.

Päätimme viikon uusien tanssituttavuuksien parissa tutustuen Markon johdolla showtanssin ja tanssiakrobatian ihmeelliseen ja energiseen maailmaan. Vaikka keho tuntui jo viimeisen opiskelupäivän aamuna loppuun rääkätyltä, imaisivat nämä uudet tuttavuudet mukaansa täysin.

Liskokävelijät

“A body in motion stays in motion.” - Isaac Newton

It’s coming!

The evening of solos is almost here, so let brainstorming begin! Planning, trying, thinking and even inventing somehow our soloworks are so exiting moments, but so complicated at the same time. And we are sooo lucky to have Sari Palmgren here with us to share her experience. Are you ready? Because here we go! ;)
P.S. but for today, just picture of our beautiful place 

palautuminen

Viikko oli tähän mennessä raskain itselleni. Tuntui kuin olisin tulossa kuumeeseen mutten kuitenkaan. Hengästyin nopeammin kuin yleensä ja energia tuntui olevan poissa. Harmittelin uupunutta olotilaani kunnes Antin valmennustiedon tunnilla sopivasti käsittelimme aihetta. Totesin olevani hieman ylirasittunut ja stressaantunut. Ymmärsin antaa keholleni tarvittavan levon ja seurailin suurimmaksi osaksi kun muut harjoittelivat street askelia. Tämä oli varsin opettavaista sekä omista voima varoistani että seuraillessa muita. Valmennustiedon tunnit tulivat kuin tilauksesta oikealle viikolle. Käsittelimme valmennuksen tukitoimia kuten lepoa, lihashuoltoa, kokonaiskuormitusta, ylirasitusta ja ylikuntoa sekä harjoittelun jaksottamista.




       Virkistävää katsoa vierestä kun muut treenasivat, huomaan kaikkien kehittyneen jo valtavasti <3

                              Toisinaan katsoin ja kuuntelin opettajan roolista tunnin etenemistä.

Onnekseni oli teoria painotteinen viikko niin jaksoin pysyä mukana anatomian tunneilla. Kävimme läpi rintakehää, niiden luustoa ja lihaksistoa. Vatsalihaksia ja niiden toimintaa sekä lonkkaa. Selkeämpää opettajaa en näille tunneille osaisi kuvitella kuin Antti. On hienoa saada työskennellä monen eri opettajan johdolla.






Materiaalia anatomian tunnilta. Toistemme ryhtejä on tullut tarkasteltua edestä ja takaa muutamaan otteeseen. Mielenkiintoista kuinka kaikki olemme täysin samanlaisia mutta niin erilaisia.





Baletin tunnilla pohkeet pääsivät taas kunnolla töihin ja viikko loppui baletin didaktiikan kokeeseen.
Viikonlopun aikana täydellä levolla kunto alkoi onneksi jälleen palautua normaaliksi.

Liikkeen viemää

Syksy on vihdoinkin saapunut tanssisalin isojen ikkunoiden taakse lehtien leijaillessa alas puista. Uskomatonta todeta, että olemme opiskelleet tanssitaidelinjalla jo kuusi viikkoa. Jokainen viikko on ollut eri tavoin liikkeen viemää ja  olen miettinyt, miten viikot ovat voineet ollakin niin tyystin erilaisia keskenään.

Tällä viikolla olemme kuluttaneet varsin ahkerasti tanssisalin lattiaa niin päivisin tanssitunneilla kuin myös iltaisin soolojen parissa. Tällä viikolla tanssittiin nykytanssia ja jazztanssia nauttien joka askeleesta. Olemme päässeet siis  tositoimiin myös soolotanssien valmistelussa, marraskuun puolivälissä omakuviemme pitäisi olla valmiina esitettäväksi. Oman koreografian luominen on ollut tähän mennessä todella antoisa, mielenkiintoinen, jännittävä, kutkuttava, kasvattava ja muutenkin valtavan paljon antava prosessi. Ja mitä onkaan vielä edessä?

Olemme opiskelleet kuluneina viikkoina klassisen baletin didaktiikkaa ja kuluneella viikolla valmistelimme itse baletin tanko- ja lattiasarjoja. Jatkossa nostan entistä korkeammalle hattua jokaiselle tanssiopettajalle, joka tekee vaikkapa juuri balettitunnille vuodesta toiseen erilaisia tanko-, hyppy- ja lattiasarjoja. Sain tehdä tosissaan töitä, että sain aikaiseksi omat adagio- ja pikkuhyppysarjani, vaikka ne ovat varsin yksinkertaiset.

Kuluneen viikon aikana olemme siis hikoilleet tanssisalilla, mutta kehoa on myös hellitty useammalla kehonhuollollisella menetelmällä. Improvisaation tunnilla kehon luiset osat suorastaan lämpenivät ajatuksen voimalla pyörittäessämme punaista palloa kehon sisällä jokaisen luun ympäri. Erityisen ovelalta tuntui pallon liikkuessa vaikkapa lapaluun ja polvilumpion alla sekä reisiluun kaulan ympäri. 

Liikkeen viemää seuraavaankin viikkoon :)

Body Universe

On the fifth week of our great journey to the dancing world we started to learn more and more about our bodies. And this time that was anatomy what leads us. I will always say that in our huge Universe there are billions of other universes. And, of course, one of them is human body. Especially, when you find out that we have our own point of gravity, and, of course, one of the surprising facts, for me personally, was the fact that this gravity centre is constantly moving in our bodies, and its position depends on our posture. To be honest, I have never thought about such a close connection between everything in the world (shame on me).

To speak about dance, we learned something brand new. Half of us already have an experience in streetdance, while another half (including me :) ) just tried our first steps. I always thought about breakdancers that they are, kind of, superhumans, but we got an opportunity to try some elements from breakdance. To tell the truth, it wasn't easy at all, but we will do our best! 

And the last but not least, that we met physiotherapist and each of us got recommendations for the points, we have to pay more attention. It is important to say, that through all of these three new chapters in our dancing "book"- anatomy, streetdance and physiotherapy - we were leaded by one teacher! 

Thankful to Universe for being here and looking forward to next week!

Kotona kehossa

Kotona kehossa. Tai ainakin hieman enemmän hahmollaan tässä luomuksessa. Tällä viikolla moni tekemämme asia haastoi tulemaan paremmin tutuksi oman kehon kanssa, paremmin tietoiseksi omasta kehosta. Millainen kehoni on? Mitä kaikkea se kantaa sisällään? Mitä keho ilmaisee? Miten keho ilmaisee?

Kuluneella viikolla jäin ihmettelemään erityisesti selkärankaa, millaisen liikkeiden repertuaarin se mahdollistaakaan. Selkäranka alkoi saada hahmoaan omassa kehossani. Samoin mystinen lantio. Uskollinen ystävämme Herra Kallo oli jälleen intensiivisen tarkkailumme alaisena tanssitunneilla ja auttoi meitä pääsemään käsiksi omiin luisiin rakenteisiimme.

Viikon yksi mieleenpainuneimmista tilanteista oli improvisaation ja komposition tunnilla tehty harjoitus. Saimme valita kukin yhden kuvan ja sen perusteella aloimme tanssia. Yksinään tanssiminen oli jo varsin palkitsevaa, kun sai heittäytyä kuvan vietäväksi, mutta vielä hedelmällisempää oli päästä jakamaan ajatuksia parin kanssa ja vielä lopuksi näyttää kokemuksensa toisille, nähdä toisten kokemukset ja keskustella koko porukalla. Tuli käytyä syvällä. Virkistävää, intouttavaa, jopa hoitavaa.

Raakaa työtä tanssitunneilla. Hikeä ja tuskastumista, mutta myös valtavasti iloa, innostusta ja vapautunutta mieltä. Viikon viimeiset mehut puristettiin klassisen baletin didaktiikan tunnilla.

”I like to think of the body of one dancer as an entire orchestra or, on the other hand, a group of dancers representing one body. I also try to look for a situation where dancing in the performance is not only a way to present the choreography, but also a creative event in the instant.”

- Koreografi Liisa Risu