sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Dancing with your body and soul



”Tämä on minun hyppyni tuntemattomaan. Tämä on minun matkani. Tämä on minun elämäni.” 
Näin minä sanoin itselleni ja jäin kuuntelemaan vastausta. Sydän rinnassa takoi, kädet kosteina kaipasivat, jalat jo tanssilattialla minua veivät. Pää, se oli onneksi jo liian korkealla pilvissä. Järjellä ei ollut enää mitään sanottavaa, kun sydän niin kovasti tahtoi.


Minun vuoroni kirjoittaa kuluneesta viikosta


Edelliset kirjoitukset ovat olleet loistavan käytännönläheisiä ja kertoneet ensimmäisten viikkojemme tapahtumista konkreettisesti. Olen niin hullaantunut, että en tiedä osaanko sanoa tai ajatella mitään konkreettista, lupaan kuitenkin yrittää. Uuteen työjärjestykseen on alkanut pikkuhiljaa tottua. Päivät täyttyvät varsinaisten tanssituntien lisäksi kehonhuollollisista tunneista, Pilateksesta, tanssitietouden, anatomian ja improvisaation tunneista.





Keho alkaa pikku hiljaa hahmottua aivan erilaisena ruumiillisena kokonaisuutena anatomian, itsetutkiskelun ja erilaisten harjoitteiden myötä. Tanssitietouden myötä eteeni avautuu tanssitaiteen maailma kaikkine kummallisuuksineen. Tunnen imeväni vaikutteita kuin märkä sieni. Näillä tunneilla ajatukset lentävät herkästi tulevan soolon ja oman tanssitaiteellisen urankin suunnitteluun.



Tältä minusta tuntuu

Balettitunnin pitoharjoitukset tuntuvat lihaksissa parikin päivää.

Nykytanssitunnille päätän mennä ilman aivoja, jätän ne tanssisalin ulkopuolelle ja antaudun opettajan ohjeiden vietäväksi. Yritän olla ajattelematta, että minun pitäisi tanssia kahdella jalalla. Yritän tanssia koko kehollani hyödyntäen kehoni ja lattian suhdetta, siis painovoimaa. Tunnin jälkeen tunnen ihanan rentouden lihaksissani.

Jazz on huumannut minut, voisin vain tanssia ja tanssia…



On etuoikeus olla osa tälläista tanssiporukkaa. Tanssitaiteiden ryhmä on pieni, mutta pippurinen. Ryhmässä on hyvä ja luottamuksellinen ilmapiiri. Ja me muistamme pitää myös pieniä taukoja tanssin lomassa. Maltan tuskin odottaa seuraavaa tanssiviikkoa! 

lauantai 8. syyskuuta 2018

Epämukavuus- vai elämysalueella?

Ensimmäinen kouluviikko hujahti ohi nopeasti ja viikonlopun tuleminen jopa hieman harmitti, intoa olisi riittänyt viettää aikaa koulussa enemmänkin. Maanantain koittaessa suuntasin taas valtavalla innolla kohti koulua ja tanssisalia, tiedossa olisi mielenkiintoinen, mutta varmasti myös haastava kouluviikko.
Kotiluokkamme.
Tällä viikolla paneuduimme vielä syvemmin kehonhuoltoon ja sen tärkeyteen, ja loppuviikkoa kohti kehonhuollon merkitys korostui entisestään. Oli mukava aloittaa kouluviikko Pilates-tunnilla, ja vaikka jonkinlaista tietämystä ja kokemusta Pilateksesta jo onkin, niin opin tunnilla taas paljon omasta kropastani ja sen toiminnasta. Yksi tärkeimmistä opeista oli kyllä kiinnittää huomiota ryhtiin, sitä ei voi koskaan painottaa liikaa.

Niina ja luuranko.
Tanssitaiteen ja paritanssin ryhmät yhteisellä
Pilates-tunnilla.
Maanantaina pääsimme Markon oppiin baletissa ja jazzissa ja tiistaina jaloissa tuntuivat kaikki ne pliét ja relevét, joita balettitunnilla teimme. Muutoinkin tämä toinen viikko on tuntunut kropassa ensimmäistä enemmän; siksi teoriatunnit tanssituntien keskellä ovat olleet mukavaa vaihtelua, ja torstaina kouluviikon päättyminen tuntui helpottavalta. Tässä vaiheessa sitä huomaa kuinka kropalla kestää hieman tottua uuteen rytmiin ja kuinka tärkeää on antaa itselleen myös aikaa levätä ja palautua.
Heli ja Pekka syventyneinä lihaksiin ja hermostoon.
Nykypäivän tanssitietoudessa on ollut mielenkiintoista havaita taas kerran kuinka laaja tanssin kenttä on. Katsomamme videoklipit eri tanssijoista ja erilaisista tavoista toteuttaa tanssia olivat oikeastaan aika silmiä avaavia. Ne olivat taas kerran hyvä muistutus siitä, ettei ole vain yhtä tapaa tanssia, vaan aina mukana on myös se oma persoona ja minun oma tapani tanssia. Ja vielä kun muistaisin kaiken uuden keskellä, etten koskaan vertaisi itseäni muihin, vaan toteuttaisin ennen kaikkea sitä omaa näkemystäni ja  löytäisin oman tavan ilmaista itseäni...


Tällä viikolla olen välillä istunut tanssisalissa ennen tuntien alkua ja pohtinut sitä missä olen. Vaikempina hetkinä (sillä niitäkin on jo ollut) olen miettinyt olenko minä edes tanssija, tuleeko minusta koskaan tanssijaa, ja mitä ihmettä edes teen tällä linjalla. Mutta onneksi näitä ajatuksia enemmän viikkoon on mahtunut iloa ja naurua, pieniä hetkiä, jolloin olen tiennyt tekeväni omaa juttuani, sitä mitä todella haluan ja rakastan. Ja muistutan aina samaan hengenvetoon itseäni, että tämä matka on vasta alussa; ensi keväänä olen luultavasti harpannut (tai ehkä enemmänkin tanssinut) melkoisen matkan eteenpäin. Jo näiden kahden viikon aikana olen huomannut, että ihan fyysisen tanssin lisäksi tämä vuosi on myös matka itseeni, ja odotan mielenkiinnolla mitä tulen löytämään.

Ensimmäisen koulupäivän yhteiskuva.
Viikko alkoi yhdessä paritanssilinjalaisten kanssa, mutta myös päättyi samoissa merkeissä, sillä torstaina viikon viimeinen puolitoistatuntinen kului yhteisen improtunnin merkeissä.
Improvisaatio ei ole aikaisemmin ollut itselleni mikään omin juttuni, vaan astumista reippaasti epämukavuusalueelleni, mutta nämä opinnot ovat hieman muuttaneet ajatuksiani...

Aina puhutaan siitä kuinka pitää uskaltautua omalle epämukavuusalueelleen, mutta improtunnilla Niina toi tähän uuden näkökulman; entä jos epämukavuusalueen sijaan puhuisimmekin elämysalueesta, siinä on aikamoinen ero mielikuvissa. Ja ollakseni aivan rehellinen näiden kahden ensimmäisen viikon aikana improtunnit ovat olleet itse asiassa yksiä antoisimmista tunneista; elämystä epämukavuuden sijaan.

Tätä ajatusta haluan syventää muuhunkin tekemiseen. Kaikki tanssin lajit eivät ehkä ole se minun omin juttuni, mutta ehkä tulevalla viikolla yritänkin asennoitua tiettyihin tunteihin epämukavuusalueen sijaan elämyksinä; se ainakin kuulostaa huomattavasti paremmalta.

Näiden ajatusten myötä taas kohti uutta kouluviikkoa.

sunnuntai 2. syyskuuta 2018

"Polku tulevaisuuteen alkaa tästä!"

Se ois nyt ensimmäinen viikko takana tanssitaidelinjalla. Jalkoja on ojenneltu baletissa, lattialla pyöritty nykytanssissa. Keho on arkana, polvet mustelmilla ja hymy sydämessä. On ollut todella mielenkiintoinen viikko. Sukelsimme eri tanssilajien maailmaan ja olen oppinut paljon vain muutamassa päivässä.

Saapuessani koululle sunnuntai-iltana, koulun piha oli tyhjä ja aloin perheeni kanssa miettiä, että ollaanko me nyt täällä oikeana päivänä:D.Oli helpotuksekseni oikea päivä, olimme vain saapuneet todella aikaisin.

 Sain avaimet huoneeseeni ja menimme yhdessä perheeni kanssa järjestelemään huonettani ,pyyhittiin pintoja ja laitettiin tavaroita paikalleen. Perheeni lähdettyä söin vielä iltapalan, kävin suihkussa ja menin unten maille jännittäen mitä seuraava päivä toisi tullessaan.

Päivä alkoi maittavalla aamiaisella ja infotilaisuudella. Tilaisuuden jälkeen kaikki opiskelijat paritanssi-ja tanssitaidelinjalta kuljimme yhdessä ja meille esiteltiin koulun tilat. Teimme myös pari hauskaa tutustumisleikkiä yhdessä. Lopuksi jakauduimme omien kurssiemme ryhmiin ja kävimme läpi lukujärjestystä ja kysyimme asioita, jotka askaruttivat. Se oli pehmeä lasku tähän uuteen opintovuoteen.

Seuraavaa aamua odotin innolla, koska edessä olisi ensimmäiset tanssitunnit! Tiistai-amu alkoi klassisella baletilla italialaisen opettajan ja oppilaiden kanssa. Sen jälkeen meillä oli nykytanssia ja jazz-tanssia oman opettajamme kanssa. Aloimme myös työstämään kompositiota, jossa loimme yhteisen koreografian parin kanssa käyttäen meidän nimiemme kirjaimia. Kaikenlaisesta sitä saakin luotua koreografian!

Muuta mieleenpainuvaa menneeltä viikolta oli näiden samojen kompositioiden siirtäminen muuhun ympäristöön. Tehtävänä oli sisällyttää ympäristö kompositioon, miettiä miten ympäristöä voisi käyttää esityksessä mukan? Oli mielenkiintoista seurata kuinka meidän yksinkertaisista liikkeistä syntyi kokonainen esitys, jolla oli jotain sanottavaa.

Oli myös ihana kokemus kun tortaina aamulla läksimme nurmelle joen viereen tekemään kehonhuoltoa ja muistan sen hetken kun vain makasimme patjoilla, taivas oli kirkas, aurinko lämmitti pehmeästi kasvoja ja linnut visersivät. Aamu ulkona virkisti mieltä ja kehoa mukavasti.

Sellaista jäi mieleen tältä viikolta.

Nyt innolla uutta viikkoa kohti!

Otsikko on lainaus sivustolta www.lansisuomenopisto.fi/kurssit