Liikkeen viemää

Syksy on vihdoinkin saapunut tanssisalin isojen ikkunoiden taakse lehtien leijaillessa alas puista. Uskomatonta todeta, että olemme opiskelleet tanssitaidelinjalla jo kuusi viikkoa. Jokainen viikko on ollut eri tavoin liikkeen viemää ja  olen miettinyt, miten viikot ovat voineet ollakin niin tyystin erilaisia keskenään.

Tällä viikolla olemme kuluttaneet varsin ahkerasti tanssisalin lattiaa niin päivisin tanssitunneilla kuin myös iltaisin soolojen parissa. Tällä viikolla tanssittiin nykytanssia ja jazztanssia nauttien joka askeleesta. Olemme päässeet siis  tositoimiin myös soolotanssien valmistelussa, marraskuun puolivälissä omakuviemme pitäisi olla valmiina esitettäväksi. Oman koreografian luominen on ollut tähän mennessä todella antoisa, mielenkiintoinen, jännittävä, kutkuttava, kasvattava ja muutenkin valtavan paljon antava prosessi. Ja mitä onkaan vielä edessä?

Olemme opiskelleet kuluneina viikkoina klassisen baletin didaktiikkaa ja kuluneella viikolla valmistelimme itse baletin tanko- ja lattiasarjoja. Jatkossa nostan entistä korkeammalle hattua jokaiselle tanssiopettajalle, joka tekee vaikkapa juuri balettitunnille vuodesta toiseen erilaisia tanko-, hyppy- ja lattiasarjoja. Sain tehdä tosissaan töitä, että sain aikaiseksi omat adagio- ja pikkuhyppysarjani, vaikka ne ovat varsin yksinkertaiset.

Kuluneen viikon aikana olemme siis hikoilleet tanssisalilla, mutta kehoa on myös hellitty useammalla kehonhuollollisella menetelmällä. Improvisaation tunnilla kehon luiset osat suorastaan lämpenivät ajatuksen voimalla pyörittäessämme punaista palloa kehon sisällä jokaisen luun ympäri. Erityisen ovelalta tuntui pallon liikkuessa vaikkapa lapaluun ja polvilumpion alla sekä reisiluun kaulan ympäri. 

Liikkeen viemää seuraavaankin viikkoon :)