Kotona kehossa

Kotona kehossa. Tai ainakin hieman enemmän hahmollaan tässä luomuksessa. Tällä viikolla moni tekemämme asia haastoi tulemaan paremmin tutuksi oman kehon kanssa, paremmin tietoiseksi omasta kehosta. Millainen kehoni on? Mitä kaikkea se kantaa sisällään? Mitä keho ilmaisee? Miten keho ilmaisee?

Kuluneella viikolla jäin ihmettelemään erityisesti selkärankaa, millaisen liikkeiden repertuaarin se mahdollistaakaan. Selkäranka alkoi saada hahmoaan omassa kehossani. Samoin mystinen lantio. Uskollinen ystävämme Herra Kallo oli jälleen intensiivisen tarkkailumme alaisena tanssitunneilla ja auttoi meitä pääsemään käsiksi omiin luisiin rakenteisiimme.

Viikon yksi mieleenpainuneimmista tilanteista oli improvisaation ja komposition tunnilla tehty harjoitus. Saimme valita kukin yhden kuvan ja sen perusteella aloimme tanssia. Yksinään tanssiminen oli jo varsin palkitsevaa, kun sai heittäytyä kuvan vietäväksi, mutta vielä hedelmällisempää oli päästä jakamaan ajatuksia parin kanssa ja vielä lopuksi näyttää kokemuksensa toisille, nähdä toisten kokemukset ja keskustella koko porukalla. Tuli käytyä syvällä. Virkistävää, intouttavaa, jopa hoitavaa.

Raakaa työtä tanssitunneilla. Hikeä ja tuskastumista, mutta myös valtavasti iloa, innostusta ja vapautunutta mieltä. Viikon viimeiset mehut puristettiin klassisen baletin didaktiikan tunnilla.

”I like to think of the body of one dancer as an entire orchestra or, on the other hand, a group of dancers representing one body. I also try to look for a situation where dancing in the performance is not only a way to present the choreography, but also a creative event in the instant.”

- Koreografi Liisa Risu