Yksin ja yhdessä.

Maisemaa koulun takapihalta...

Seitsemän viikkoa tanssitaiteen opintoja takana, ja tuntuu että aika on mennyt uskomattoman nopeasti. Viikkoihin on mahtunut paljon uutta asiaa, paljon haasteita, mutta myös onnistumisen kokemuksia. Pieni ryhmämme on hioutunut jo nyt tiiviiksi yksiköksi ja muiden kannustuksella ja tuella olemme päässeet yli haasteiden, ja yhdessä on ollut hienoa iloita onnistumisista ja myös nauraa niille hetkille, kun kaikki ei ole mennyt ihan niin kuin olisi pitänyt.

Kuluneiden viikkojen aikana olemme paneutuneet anatomiaan, olemme tutustuneet nykypäivän tanssitietouteen, ja tehtyjen esitelmien myötä olemme tutustuneet myös suomalaisiin koreografeihin ja heidän työhönsä, mikä taas on antanut itselle aivan uutta inspiraatiota opiskeluihin.

Improvisaatiotunnin tunnelmia.

Vaikka oman soolon työstäminen ollut tiedossa heti opintojen alkamisesta lähtien, ja ajatuskin hautunut kaikkien näiden viikkojen aikana, niin vasta tällä viikolla soolot alkoivat konkretisoitua aivan oikeasti, kun lähdimme työstämään niitä Sari Palmgrenin opastuksella. Suureksi kasvanut ajatus soolosta kutistui takaisin itsensä kokoiseksi, kun keskustelimme tunneilla omista sooloistamme, lähtien idean tasolta kohti konkreettista työskentelyä. Oli mielenkiintoista myös huomata, kuinka samanlaisia ideamme erilaisuudestaan huolimatta ovat, siksi yhteisen teeman löytäminen ei tule tuottamaan haasteita, sen huomasimme jo ensimmäisen työpajapäivän jälkeen.

Tällä viikolla oma soolo konkretisoitui myös tehden. Torstai-iltapäivän työpajassa saimme tehtäväksi jalkautua koulun ympäristöön ja etsiä paikan omalle minisoololle, jonka työstämiseen aikaa saimme puoli tuntia. Tämän jälkeen kiersimme katsomassa toistemme soolot ja karistimme myös hieman paineita pois soolon työstämisestä ja yleisölle esiintymisestä. Oli upea huomata, kuinka paljon ympäristö inspiroi työskentelyä, ja kuinka lopulta oli yllättävän helppoa löytää "draaman kaari" omaan tanssiin, ja kaiken lisäksi myös esittää se muille.

Syksyn edetessä työmäärä tuntuu lisääntyvän, mutta toisaalta se tuo arkeen myös mielenkiintoisia haasteita. Nyt kun alkuviikkojen fyysinen väsymys on alkanut helpottaa, on ehkä enemmän rahkeita kaiken muunkin hoitamiseen. Soolon tekeminen tulee olemaan ajatuksissa varmasti seuraavat 1,5 kuukautta, eikä vain ajatuksissa, vaan vieden aikaa myös arjesta koulupäivien lisäksi. Eikä omakuvan työstäminen sooloksi ole aiheena kevyimmästä päästä, mutta toisaalta tämä tuokin projektiin oman mielenkiintoisen lisänsä. Ja haasteista huolimatta on mielenkiintoista sukeltaa niin sooloprojektiin kuin muihin opintoihinkin kokonaisvaltaisesti ja täysillä.

On kiinnostavaa nähdä mihin tämä matka meistä itse kunkin kuljettaa...