perjantai 19. lokakuuta 2018

Riisuttu






Kun kahdeksan viikkoa sitten aloitimme opiskelun, 
minusta tuntui, että minua kuoritaan kuin sipulia.

 Riisutaan kaikki turha pois, asetutaan tanssisalin lattialle sikiöasentoon 
ja noustaan ylös evoluution tavoin. 
Unohdetaan tanssikengät, kuljetaan paljain jaloin. 

Kävellään etuperi ja takaperin, juostaan, hölkätään, spurtataan, kuljetaan pitkin erilaisia reittejä ja ratoja, hypellen, pyörien, huojuen, heiluen, määrätietoisesti tai ”ihan hukassa” -tyyliin. 

Tässä tanssisalissa ei enää ole sellaista nurkkaa, jossa minä en olisi mönkinyt.




Nyt mietin, voiko tässä iässä syntyä tai synnyttää itsensä vielä uudestaan? 
Tanssi minussa alkaa virrata uudelleen, se pulppuua ja soljuu. 
Paljaaksi kuorittu kehoni on utelias, hereillä ja herkkä.  
Se on valpas ja aktiivinen oppimaan uutta.
Kaikki aistit ovat avoinna.

 Osaan alkaa yhdistää itseäni tilassa, tunteita, ajatuksia, ideoita ja liikettä. 
Esineet alkavat tanssia ja asiat saavat uusia merkityksiä.
Syntyy draaman kaaria, koreografioita ja tarinoita. 
Löydän itseäni uudelleen. 




Alkaa ehkä uusi tarina.
Ja minä voin vaikuttaa siihen.  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti