Tunnelmia ensimmäiseltä viikolta

Viime sunnuntaina olin äitini ja veljeni kanssa ajelemassa kohti Länsi-Suomen opistoa. Olen varsinainen jännittäjä, ja vatsanpohjassani tuntui jo niin paljon, että olin valmis kääntymään kotia kohti. Tilannetta ei ollenkaan helpottanut veljeni jatkuvat kommentit siitä, kuinka olimme matkustamassa selkeästi keskelle ei mitää. Minne minä pääsisin pakoon, jos opistolla olisikin hirveää?

Pelkoni alkoivat haihtumaan, kun näin ensisilmäyksen opistosta. Puinen keltainen päärakennus on kaunis ja ympäristö muutenkin viihtyisä. Olin jo ehtinyt majoittua, kurkkata tanssisalimme ja syödä iltaruoan, kun huonekaverini Markkis saapui. Hänkin osoittautui tanssilinjalaiseksi. Kävimme iltakävelyllä pihalla, näimme ihanat jokimaisemat saunan terassilta ja poimimme omenoita.

Jos mukavan oloinen opisto olikin helpottanut jännitystäni sunnuntaina, niin kyllä seuraavana aamuna taas vatsanpohjaa kutitti. Kaikille tarkoitettu tervetulotilauisuus meni nopeasti ja kokoonnuimme yhteen tanssijoiden kanssa. Teimme kierroksen koululla. En tainnut olla ainoa, jota jännitti, sillä kierros oli oppilaiden osalta hyvin hiljainen. Muuten päivä koostui erilaisista tutustumisharjoituksista. Esittelimme itsemme liikkeitä apuna käyttäen, haastattelimme toisiamme ja teimme pienet esitykset pareittain.

Maanantain aikana opimme, että meitä on kahdeksan hyvin erilaista, eri-ikäistä ja erilaisesta tanssitaustasta lähtöisin olevaa opiskelijaa. On ollut kuitenkin mukavaa huomata, että yhteistä juttua löytyy ja kaikille tuntuu olevan oma paikkansa ryhmässä.

Tiistaista eteenpäin opiskelu alkoi toden teolla opettajamme Helin johdolla. Päivämme täyttyivät nyky- ja jazztanssilla, improvisaatiotunneilla sekä kehonhuollolla. Loppuviikosta aloin pohtia, pystyisinköhän kipeiltä lihaksiltani edes kävelemään viikonloppuna, mutta kipeät lihakset tulevat maksamaan itsensä takaisin ja tanssi on ollut aivan ihanaa. Itse olen nauttinut eniten nykytanssista ja sen pehmeydestä. Myös energisempi jazztanssi on hauskaa. Nykytanssin liikkestä toiseen soljumisen sijaan, jazzissa olemme saaneet pistää aivomme likoon harjoitellessamme jalkojen ja käsien koordinaatiota. Improvisaatiotunneilla olemme tutkineet omaa liikettä. Olemme tehneet paljon töitä pareittain esimerkiksi tekemällä impulssiharjoituksia, joissa pari antaa koskettamalla impulsseja, joihin pitää reagoida liikkeellä. Ainakin omalta osaltani kehonhuolto oli kaikista hikisintä touhua. Teimme erilaisia kuntoharjoituksia, mutta toisaalta mukaan mahtui myös kuperkeikkoja ja pelejä.

Ja tokihan elämää on myös oppituntien ulkopuolella. Keskiviikkona käväisimme tutustumassa porukalla Huittisten keskustaan. Näimme mielenkiintoisia patsaita, istuimme hetken leikkipuistossa ja kiersimme kirkon. Eihän Huittisten keskusta mikään suuri ole, mutta oli hauskaa viettää aikaa paikkoja tutkien.

Uskomatonta, että pohdin vielä sunnuntaina, minne opistolta pääsisi mahdollisesti pakoon. Nyt viikonloppu tuntui koittavan aivan liian aikaisin. Hyvinhän koulu olisi voinut jatkua vielä muutaman päivää? Näin ensimmäisen viikon jäljiltä sanoisinkin, että tuleva vuosi vaikuttaa erittäin lupaavalta ja innostavalta.