NELJÄS VIIKKO 38 à la Maria


Tällä vuosikurssilla on monipuolisesti porukkaa, sillä ikähaitarimme on 20-40 -vuotiaaseen, sekä henkilökohtaiset tanssitaustamme ja tasomme vaihtelevat. Itse olen sellainen "kehittyvä" persoona lähes olemattomalla tanssikokemuksella. ;). Mikään ei tunnu sujuvan mun kropassa tanssin suhteen. En halua luovuttaa, mutta mussa tuntuu sitkeästi elävän jotain mennyttä ajatustasolla ja se tuottaa vastahankaa. Kuitenkin osa musta pitää siitä että joutuu joka viikko painimaan niin mielen kuin kehon kanssa, unohtamatta välillä valloittavia kyvyttömyyden tunteita. Innolla odotan seuraavaa kirjoitusvuoroa, kehittyneitä ajatuksiani.

Neljä viikkoa on kulunut ja olen kiitollinen, että olen olemassa juuri nyt täällä em. haasteistani huolimatta. Rakastan tätä paikkaa, ensimmäistä kertaa aikuiselämässäni tunnen saavani olla vapaasti luova ihminen ilman korostunutta velvollisuuksista stressaamista. Kipuilen jo nyt tämän loppumisesta. En halua täältä pois, haluan loopata tätä vuotta kunnes kasvan todelliseksi aikuiseksi joka ei sensuroi lasta sisälläni.

Tämä viikko meni mukavasti opettajamme sairastellessa ja siitä sykkineestä omatoimisuudessa johon kuului hyvää kommenttia saanut venyttelytuntimme. Joka maanantai viimeinen tuntimme on venyttelyä ja se on avoin kaikille. Koska nyt Heli oli poissa, oli kyseinen tuokio vaarassa peruuntua, joten päätimme ottaa ohjat käsiimme ja pitää avoimen venyttelyn opiskelijanvoimin. Lähdimme ex tempore suunnittelemaan venyttelytuokiota, jonka alkulämmittelyyn saimme inspiraation englanninopettajalta. Laadimme siihen helpon, mutta kokonaisvaltaisen liikesarjan David Bowien kappaleen Let's Dance tahtiin. Tämän jälkeen otimme matot ja ringissä Satun (edellinen kirjoittaja) ohjauksella ja mun erittäin pätevällä englannin tulkkauksessa (mm.Jenkeistä tuleva englanninopettaja oli mukana) ojennuimme tuttuihin asentoihin. Lopussa kysyimme erikseen toivottuja venytyskohteita ja Satu ohjeisti hyvät liikkeet niihin.
Päivän päätteeksi kokoonnuimme Aino Voipio -saliin tanssilinjalaisten kanssa katsomaan Bolshoi Babylon -dokumenttia ja loppukevennykseksi analysoimme hidastettua kolmiloikkaa.


Tiistaina Helin sijasta meillä oli Markon tunnit. Teimme baletin tankosarjoja, jotka syyhyävät muokata kankeaa varttani. Pidän baletista vaikka peiliin katsominen mm. arabesqueta tehdessä polttaa reikiä verkkokalvooni. Myös poikkilattiat ja adagiot olivat epätoivoisesti kaivautumassa ruumiiseeni. Didaktiikka meni hyppytekniikkaa läpikäydessä. Tykkään hypyistä, en tosin vielä saa sitä sukkapuikkoa derrieriini.
Jazzissa teimme mm. lämmittely- ja loppusarjat jotka on kuta kuinkin jokseenkin aika lailla hyvänä päivänä muistissa, vaikkakin rytmissä pysyminen on tuulen viemää vielä.
Iltapäivästä olin järkkäilemässä oppilaskunnan ekoja rientoja, jotka sujuivat odotuksista huolimatta muikeasti. Askarrutti, että saadaanko väkeä ja mitä seurapelejä kannattaa ottaa ohjelmaan. Lähes turhaan! Saimme kuka minä olen -leikillä ihmiset lämmitetyiksi - tai kylmetetyksi (alkuilta meni ulkona) ja loppuillasta kaksi valetta ja yksi totuus -peli olivat tarpeeksi ohjelmaa suuren joukon takia. Meitä oli ollut melkein 20 henkeä, jokainen sai etsiä itseään ja kuorruttaa totuuttaan valeilla. Itsellänihän oli erityisen hauskaa, kukaan ei uskonut mulla olevan kaksi hevosta, mutta kyllä että olen kolaroinut auton, se kyllä on totta, aivan. Käteen ja sydämeen jäi mielenkiintoisia ihmisiä ja mielenliikkeitä.

Keskiviikkona aamu meni omatoimisesti, kunnes Heli kykeni kynnelle ja teimme nykärissä lattiasarjoja ja jazzissa Helin sarjaa sekä poikkilattiaharjoituksia. Kun nykäriä ja jazzia pitävät monet opettajat, menee välillä sekaisin siitä missä sarjassa oltikaan kenenkin tunnilla. Onneksi usein riittää muistaa ensimmäiset liikkeet kun lihasmuisti jatkaa...tanssissa harjaantuneimmilla.
Iltapäivästä kävimme tarkemmin venyttelyä sekä teoriaa keskivartalon lihaksista ja rintakehän luista. Että tätä teoriaa sitä vaan haluaisi enemmän.

Torstaina baletissa lämmittelimme tankosarjoilla jonka jälkeen jatkoimme adagiolla ja poikkilattiaharjoitteilla.  Didaktiikka meni mm. epäloogisisiin kääntymissuuntiin hajotessa. Jazzit aikalailla samat kuin torstaina + meille tuli vain torstaisin osallistuva uusi opiskelija, ketä on valmistunut paritanssin opettajaksi, mutta on hakemassa lisää tietotaitoa ammattiinsa.
Iltapäivästä kävin heittämässä kurssikavereita kotimatkalle ja kirjottelin saunan takana olevalla terassilla.
Viikonloppuna täällä oli häät, joten salissa työskentely oli poissuljettu viikonlopulta. Onneksi Forssa kutsui ja sain kokea toisenlaisia sfäärejä hetken.


Samma på musik och foto


https://www.youtube.com/watch?v=evDYO54uaTI 

https://www.youtube.com/watch?v=r08xhL0jI1Q

https://www.youtube.com/watch?v=N4d7Wp9kKjA

https://www.youtube.com/watch?v=bCcyVuSvWEw

https://www.youtube.com/watch?v=E7OWvA3AchI

https://www.youtube.com/watch?v=VIbIHxKh9bk

Sano ei pókemoneille ja kyllä taukoneulomiselle

https://www.youtube.com/watch?v=HgzGwKwLmgM

Kolmannen viikon kokemuksia

Aurinkoinen syysaamu opistolla

Niin on sitten vierähtänyt kolmas kokonainen viikko opistolla. Tai itseni osalta vain kolmepäiväinen, koska syysflunssa pääsi yllättämään. Oli harmillista joutua olemaan tanssimatta. Onneksi pystyin kuitenkin katselemaan tunteja. Ja sooloa saattoi suunnitella sairastaessakin... :)

Markon maanantaitunnit jäivät itseltäni kokonaan välistä, mutta ensi viikolla pääsee taas opiskelemaan balettia ja didaktiikkaa. Helin tunneilla jatkettiin siitä, mihin opintojen alussa jäätiin: koordinaatiota, kehon käytön hahmottamista ja muutama uusi sarja muistettavaksi.

Flunssaisena seuraamassa tunteja

Jonkun verran huomaa jo kehitystäkin tapahtuneen omassa tekemisessä. Tottakai kunto kohoaa monien treenituntien myötä, mutta etenkin itse tanssiminen tuntuu menneen eteenpäin. Kaikki ovat varmasti jo nyt oppineet paljon. Keskustelimme heti opintojen alussa Helin kanssa jokaisen henkilökohtaisista tavoitteista. Sen myötä on ollut mahdollista keskittyä kunnolla juuri omiin kehityskohtiinsa.

Tällä viikolla alkoivat anatomian ja fysiologian tunnit. Lukeminen ja termien opettelu on kyllä ihan tervetullutta tekemistä ainakin itselleni. On mielenkiintoista ajatella tanssimista koko kehon kannalta ja koettaa hyödyntää uusia tietoja tanssitunneilla. Lihaksiin, luustoon ja koko elimistön toimintaan tutustumalla voi saada uudenlaista tuntumaa liikkumiseensa.
Anatomian kurssista (kuten myös didaktiikasta) on tulossa koe vielä ennen syyslomaa,  joten tekemistä ja lukemista kyllä riittää.

Anatomian alkeita

Viikot kuluvat nopeasti. Mutta ihmekös tuo, kun opiskeluryhmä on mukava ja oppitunnit todella hyviä. Koko ajan oppii uutta ja aiemmat tiedot syvenevät. Opintojen alku on ollut todella mielenkiintoinen ja innostava. Koetetaan edelleen nauttia joka hetkestä, niin haastavista kuin helpoistakin :)

Sumuinen syysaamu loi valoaan tanssisalin ikkunoista

Toinen viikko

Ja sitten saapui maanantai jolloin pääsimme ensimmäistä kertaa kiinni balettiin. Osa-alue tanssissa, joka minua kiinnostaa eri paljon poeettisen liikekielensä kautta. Tunti aloitettiin perinteisesti venyttelyllä, sitä seuranneella barrella, ja viimeiseksi lattiatyöskentelyllä. Balettia opettaa täällä Marko, ja hän on myös baletti-, nyky-ja jazztanssiopettajana. Maanantai myös täyttyi baletin dialektiikalla, nyky-ja jazztanssitunneilla.
                                           
                                   

Tiistain saapuessa (toivottavasti ei ryhmämme intohimoinen ote tanssiin aiheuttanut tätä) oli Marko sairastunut ja jouduimme "opettamaan" toisiamme jo opituissa koreografioissa. Vaikeissa kohdissa on hyvä muistaa taiteellinen vapaus ja ottaa tanssi vähän itsensä näköiseksi. Siitä tietenkin voi olla vaarana koreografinen sekamelska ja koreografin romahdus. Joten on ehkä hyvä pysyä vain hiuksenhienoissa muutoksissa, ehkä jopa silmin havaitsemattomissa. Kakofoniaa ei kuitenkaan esiintynyt tiistain omilla tunneillamme, vaan pystyimme hyvin opettamaan ja pysymään opittujen liikkeiden sisällä.


Keskiviikkona saapui opettamaan Sari, joka opettaa meille soolotyötä, joka itse asiassa tulee olemaan meidän isoin projekti syksyllä. Joulukuussa jokainen meistä esittää itse valmistamansa soolon ja tämän kirjoittaminen saa jo aikaan jännitystä kirjoittajassa. Ei siksi, että se tulisi olemaan katastrofi, vaan siksi että WOW mitä esityksiä silloin tulee olemaan. Jokainen ryhmämme esiintyjä tulee kyllä irroittamaan katsojassa sellaisen tanssin euforisen tunteen että tuolit pois alta.


Sarin kanssa olimmekin keskiviikon ja torstain, ja teimme kompositio-, improvisaatio-, nykytanssi-, jazztanssiharjoitteita. Ja torstai iltapäivällä haimme vähän tuntumaa soolojen teosta, koska valmistimme yhden tunnin aikana ulkoilmaan paikkasidonnaisen sooloteoksen. Sarin tunneilla teimme paljon nopeita ja ketteriä (ainakin jossain vaiheessa tätä vuotta näin tapahtuvia) lattiatekniikoita. Hyvä on muistaa, että keho reitittää itsellensä oman reitin ja mustelmilta ei voi välttyä sitä etsiessä. Lattiatyöskentelystä pidän itse kovin paljon, koska se on olennaista nykytanssissa, ja lattia on aina kaikessa tanssijan paras ystävä,

omin sanoin

"ole tukevasti ilmassa."

Ensimmäiset soolot

Länsi-Suomen opiston tanssitaidelinjan opiskelijat tekivät ensimmäiset lyhyet soolot opiston eri tiloihin. 

Valokuvat: Sari Palmgren

Tunnelmia ensimmäiseltä viikolta

Viime sunnuntaina olin äitini ja veljeni kanssa ajelemassa kohti Länsi-Suomen opistoa. Olen varsinainen jännittäjä, ja vatsanpohjassani tuntui jo niin paljon, että olin valmis kääntymään kotia kohti. Tilannetta ei ollenkaan helpottanut veljeni jatkuvat kommentit siitä, kuinka olimme matkustamassa selkeästi keskelle ei mitää. Minne minä pääsisin pakoon, jos opistolla olisikin hirveää?

Pelkoni alkoivat haihtumaan, kun näin ensisilmäyksen opistosta. Puinen keltainen päärakennus on kaunis ja ympäristö muutenkin viihtyisä. Olin jo ehtinyt majoittua, kurkkata tanssisalimme ja syödä iltaruoan, kun huonekaverini Markkis saapui. Hänkin osoittautui tanssilinjalaiseksi. Kävimme iltakävelyllä pihalla, näimme ihanat jokimaisemat saunan terassilta ja poimimme omenoita.

Jos mukavan oloinen opisto olikin helpottanut jännitystäni sunnuntaina, niin kyllä seuraavana aamuna taas vatsanpohjaa kutitti. Kaikille tarkoitettu tervetulotilauisuus meni nopeasti ja kokoonnuimme yhteen tanssijoiden kanssa. Teimme kierroksen koululla. En tainnut olla ainoa, jota jännitti, sillä kierros oli oppilaiden osalta hyvin hiljainen. Muuten päivä koostui erilaisista tutustumisharjoituksista. Esittelimme itsemme liikkeitä apuna käyttäen, haastattelimme toisiamme ja teimme pienet esitykset pareittain.

Maanantain aikana opimme, että meitä on kahdeksan hyvin erilaista, eri-ikäistä ja erilaisesta tanssitaustasta lähtöisin olevaa opiskelijaa. On ollut kuitenkin mukavaa huomata, että yhteistä juttua löytyy ja kaikille tuntuu olevan oma paikkansa ryhmässä.

Tiistaista eteenpäin opiskelu alkoi toden teolla opettajamme Helin johdolla. Päivämme täyttyivät nyky- ja jazztanssilla, improvisaatiotunneilla sekä kehonhuollolla. Loppuviikosta aloin pohtia, pystyisinköhän kipeiltä lihaksiltani edes kävelemään viikonloppuna, mutta kipeät lihakset tulevat maksamaan itsensä takaisin ja tanssi on ollut aivan ihanaa. Itse olen nauttinut eniten nykytanssista ja sen pehmeydestä. Myös energisempi jazztanssi on hauskaa. Nykytanssin liikkestä toiseen soljumisen sijaan, jazzissa olemme saaneet pistää aivomme likoon harjoitellessamme jalkojen ja käsien koordinaatiota. Improvisaatiotunneilla olemme tutkineet omaa liikettä. Olemme tehneet paljon töitä pareittain esimerkiksi tekemällä impulssiharjoituksia, joissa pari antaa koskettamalla impulsseja, joihin pitää reagoida liikkeellä. Ainakin omalta osaltani kehonhuolto oli kaikista hikisintä touhua. Teimme erilaisia kuntoharjoituksia, mutta toisaalta mukaan mahtui myös kuperkeikkoja ja pelejä.

Ja tokihan elämää on myös oppituntien ulkopuolella. Keskiviikkona käväisimme tutustumassa porukalla Huittisten keskustaan. Näimme mielenkiintoisia patsaita, istuimme hetken leikkipuistossa ja kiersimme kirkon. Eihän Huittisten keskusta mikään suuri ole, mutta oli hauskaa viettää aikaa paikkoja tutkien.

Uskomatonta, että pohdin vielä sunnuntaina, minne opistolta pääsisi mahdollisesti pakoon. Nyt viikonloppu tuntui koittavan aivan liian aikaisin. Hyvinhän koulu olisi voinut jatkua vielä muutaman päivää? Näin ensimmäisen viikon jäljiltä sanoisinkin, että tuleva vuosi vaikuttaa erittäin lupaavalta ja innostavalta.