Kotona kehossa. Tai ainakin hieman enemmän
hahmollaan tässä luomuksessa. Tällä viikolla moni tekemämme asia
haastoi tulemaan paremmin tutuksi oman kehon kanssa, paremmin tietoiseksi
omasta kehosta. Millainen kehoni on? Mitä kaikkea se kantaa sisällään? Mitä
keho ilmaisee? Miten keho ilmaisee?
Kuluneella viikolla jäin ihmettelemään erityisesti
selkärankaa, millaisen liikkeiden repertuaarin se mahdollistaakaan. Selkäranka
alkoi saada hahmoaan omassa kehossani. Samoin mystinen lantio. Uskollinen ystävämme Herra Kallo oli jälleen intensiivisen
tarkkailumme alaisena tanssitunneilla ja auttoi meitä pääsemään käsiksi omiin
luisiin rakenteisiimme.
Viikon yksi mieleenpainuneimmista
tilanteista oli improvisaation ja komposition tunnilla tehty harjoitus. Saimme
valita kukin yhden kuvan ja sen perusteella aloimme tanssia. Yksinään tanssiminen
oli jo varsin palkitsevaa, kun sai heittäytyä kuvan vietäväksi, mutta vielä
hedelmällisempää oli päästä jakamaan ajatuksia parin kanssa ja vielä lopuksi näyttää
kokemuksensa toisille, nähdä toisten kokemukset ja keskustella koko porukalla.
Tuli käytyä syvällä. Virkistävää, intouttavaa, jopa hoitavaa.
Raakaa työtä tanssitunneilla. Hikeä ja
tuskastumista, mutta myös valtavasti iloa, innostusta ja vapautunutta mieltä. Viikon viimeiset mehut puristettiin klassisen
baletin didaktiikan tunnilla.