Kymmenes viikko

Maanantaina me tanssilinjalaiset saimme hypätä hetkeksi aivan uuteen maailmaan. Teemme Englis-drama -linjan kanssa yhteistyönä näytelmän, jonka esitämme Huittisten kaupungin itsenäisyyspäiväjuhlassa. Maanantaina meillä oli ensimmäiset harjoitukset. Aamupalan jälkeen suuntasimme yhtenä joukkona draamalaisten opetustiloihin.

Toisin kuin tanssissa, jossa aamulla lämmitellään kroppaa ja lihaksia, lämmittelimme nyt läsnäoloa ja yhteyttä toisiin ihmisiin seisomalla piirissä ja etsimällä katsekontakteja. Saimme myös näytelmän käsikirjoituksen, jota luimme läpi. Jokainen meistä pääsi yrittämään runon lausuntaa. Välissä teimme muutaman mielenkiintoisen harjoituksen ja pian olikin jo lounaan aika. On jännittävää nähdä, mitä esityksestämme syntyy. Tarkoituksena kun olisi, että jokainen tanssija pääsee puhumaan ja jokainen draamalainen tanssimaa. Lisäksi me tanssijat olemma vastuussa koreografioiden luonnista. Haastavaa, mutta hauskaa tulee varmasti olemaan.

Lounaan jälkeen palasimme tuttuun saliimme, mutta vastassa oli uusi opettaja Riina. Riinan kanssa tarkoituksemme oli kolmen päivän aikana tehdä nykytanssia ja kontaktityöskentelyä. Tapa, jolla Riina lähestyi nykytanssia, oli itselleni täysin uusi. Keskityimme paljon siihen, kuinka osan kehosta työskennellesä toisen osan tulisi rentona seurata liikettä. Esimerkiksi jalkojen työskennellessä, jos kädet liikkuivat, liike tapahtui ikäänkuin jalkojen voimasta.

Maanataina oli myös halloweenin kunniaksi naamiaiset, jotka minä päädyin jättämään välistä, sillä oloni oli alkanut päivän mittaan tuntumaan hieman huonolta. Sen minkä pystyin muutaman henkilön maskeerauksesta näkemään, ihmiset olivat panostaneet juhliin ja olihan siellä ollut ilmeisesti kivaa. Itseäni jäi kaivelemaan tanssi-battle, josta sain kuulla. Olisi ollut hauskaa olla todistamassa tapahtunutta.

Tiistai aamuna minun oli pakko myöntää itselleni että olen kipeä. On paljon helpompi ajatella, että ehkä kuvittelee kivun rintakehässä ja tanssia kuin myöntää asia ja istua, mutta aamun nykytunnin päätteksi tanssiminen alkoi tuntua turhan uhmakkaalta omaa kehoa kohtaan. Tiistaina lounaan jälkeen muilla alkoi kontaktityöskentely, jolta odotin olevan ihmisten välistä suoraa kontaktia, esimerkiksi nostoja. Olinkin yllättynyt kun työskentely tapahtuikin keppien kanssa. Katsoin matolta ja kuvailin videoita, kun muut tekivät erilaisia ykilö ja ryhmäharjoituksia. Olen ollut pitkään kiinnostunut videoiden tekemisestä ja koska kaikki harjoitukset näyttivät todella kiinnostavilta, ajattelin, että niistä voisi koostaa videon. Minulle tuli kuitenkin niin monta mutkaa matkaan, että editoinnin harjoittelu sai tältä viikolta jäädä. Joka tapauksessa, eräässä harjoituksessa tanssijat jaettiin pareihin ja jokainen pari piti keppiä, niin että kummallakin henkilöllä oli yksi kämmen kepinpäässä. Kunnollista otetta ei saanut otta vaan kepinpäätä painamalla se ei pudonnut ja pikkuhiljaa sen kanssa pystyi alkaa liikkumaan. Koska en tanssinut ennen torstaita, sain nähdä kuinka muut kehittyivät. Keskiviikkona iltapäivällä, kun ihmiset liikkuivat keppienkanssa todella sulavasti ja tekivät esimerkiksi kuperkeikkoja oli vaikea uskoa, että kaikki oli lähtenyt vain päivää aikaisemmin paikallaan seisomisesta.

Torstaina Markon baletissa aloitimme uusia sarjoja. Oli kyllä kankea olo muutaman päivän istumisen jäljiltä, mutta sarjat vaikuttivat kivoilta ja lisää opittavaa ja kehitettävää löytyi pitkäksi aikaa. Baletin jälkeen alkoi hartaasti odottamani show. Edellisenä torstaina olin lähtenyt fysioterapiaan lounaan jälkeen, joten showtunti oli jäänyt minulta välistä. Nyt jännitti, miten pysyisin sarjoissa mukana. Muita vilkuillen en ollut täysin hukassa. Tosin en myöskään kerennyt kunnolla oppimaan sarjoja niin, että olisin pystynyt toistamaan ne itsekseni tunnin jälkeen, joten ensiviikon tunnistakin on tulossa haastava. Tekee hyvää aivoille! Lounaan jälkeen saimme takaisin didaktiikan kokeet. Minulla koe oli mennyt hyvin ja sen kunniaksi paperissa olikin tarra. No, jos koe olikin mennyt hyvin, niin seuraavaksi katsoimme baletin videon. Tankosarjojen osalta minulla meni vielä kohtuullisesti, mitä nyt voisi notkoselkään keskittyä, käsiin saada pehmeyttä, viedä liikkeet pitemmälle... Tanssija ei ole koskaan valmis =). Keskilattiasta sanottakoon sen verran, että videon perusteella minusta tuli luokan pelle. Mutta hauskaa oli. Enkä suinkaan ollut ainoa joka välillä sooloili videolla. On jotenkin mukavaa, että ryhmässämme pystymme kaikki nauramaan omille ja muiden virheille. Vaikka uskon meidän kaikkien olevan kunnianhimoisia, mukavassa ja armollisessa ilmapiirissä on hyvä työskennellä ja ponnistella eteenpäin.