sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Open window is another door unlocked.

Viikko on ollut produktion täyteinen hulabaloo.
Maanantai oli onneksi pääsiäispyhä, silloin ei ollut yhteisiä harjoituksia vaikka varmasti produktio pysyi poissa mielestä tuskin kellään.
Koreografina oleminen itselle on ollut haasteellista, luova prosessin ulkoistuminen ja näköistyminen tanssijoilla on ollut kasvun paikka, kun omat kuvitelmat eivät ole kohdanneet käytännön tasolla. Tai omat ideat ovat olleet kiven alla mikä on vaatinut tanssijoiltani paljon oman epävarmuuteni sietämistä. Julkinen kneel&bow heille.
Taas on saanut oppia paljon omasta työskentelystä elämyksen luojana, ja havannoida myös muiden tapoja lähestyä mielen kuin ruumiin työtä.



Tiistaina aloitettiin tehokkaasti päivän aikatauluttamisella ja nykaritunnin verroisella lämpällä, josta jatkettiin sutjakkaasti jokaisen koreografin noin vajaan tunnin mittaisilla harjoituksilla. Ne jatkuivat iltakymmeneen saakka, niiden osalta ketkä olivat lähes kaikkien koreografioissa. Näimme peuroja ikkunasta.





Keskiviikkona menimme ensimmäisiä läpimenoja aamun akrobatian jälkeen, ja vaikka esitykset ovatkin tyyliltään toisistaan poikkeavia, on teokset saatu Sarin ideoimmilla siirtymillä jonkinlaiseksi kokonaisuudeksi. Näimme täti talven ikkunasta.





Torstaina loppuproduktio sai siirtyä yhteisten harjoitusten osalta, ja pävän agendana oli baletin sarjojen kuvaukset.. Kuvattiin tankosarjat, adagio, hypyt (pienet/isot) sekä loppukevennyksenä pikkujoutsenten tanssi a.k.a ankanpoikasten ölöllölö, josta seurasi kivulias venyttelytuokio Linnealle. Kuvausten jälkeen jazzit ja ansaittu viikonlopun alku. Näimme draamalaisia ikkunasta.

Perjantaina salin lavastamista mm. katsomolavojen sijoittelua ja ikkunoiden pimentämistä jätesäkeillä (seuraavalla ryhmälle tiedoksi: saliin tilattu verhot, suatta olla onnellisia ku ette joudu käyttämään aikaanne jätesäkeillä askartelemiseen). Emme nähneet enää mitään ikkunasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti