UNKNOWN on esitetty.
Viikko oli täynnä toimintaa: harjoituksia, valokuvausta, lavastusta, draamalinjan final produktion, valotekniikkaa, käsiohjelman tekoa, sekä tietysti oma esityksemme.
Esityksen jälkeiset nyyttikestit venyivät yli puolenyön (sisältäen mm. porkkanoita, teetä ja venyttelyä, maailman parhaita korvapuusteja ja kikhernekeksejä sekä paljon muuta).
Torstai kului tilaa purkaen ja palautetuokioissa. Loppuviikosta itselläni oli ohjelmassa esiintyminen opistoa edustaen vielä perjantai-iltana - sekä töitä lauantaihin asti.
Oli kivaa, mutta onneksi nyt on pitkä vappuviikonloppu aikaa levätä väsymystä pois. Eipä tässä lumituiskussa juuri muuta houkuta tehdäkään. Maisema on toki kaunis katsella.
Loppuproduktio oli opettavainen ja upea kokemus. Se piti sisällään pitkiä päiviä, miettimistä ja valmistelua. Lopulta kaikki koreografiat muodostuivat kokonaisuudeksi, joka tuntuu olleen enemmän kuin osiensa summa.
Loppuproduktion myötä heräsin taas huomaamaan, kuinka yleisön kokema esitys on vain jäävuoren huippu koko projektissa. Tekemistä on riittänyt, toisinaan jopa 12-tuntisia päiviä, mutta on produktion työstäminen ollut sen arvoistakin.
Koen yleensä itseni enemmän opettaja-koreografi-tyypiksi kuin tanssijaksi. Mutta kuitenkin. Se tunne kun on lavalla, elää koreografiaa koko kehollaan ja on vain se hetki...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti