Esitysviikko

UNKNOWN on esitetty.

Viikko oli täynnä toimintaa: harjoituksia, valokuvausta, lavastusta, draamalinjan final produktion, valotekniikkaa, käsiohjelman tekoa, sekä tietysti oma esityksemme. 

Esityksen jälkeiset nyyttikestit venyivät yli puolenyön (sisältäen mm. porkkanoita, teetä ja venyttelyä, maailman parhaita korvapuusteja ja kikhernekeksejä sekä paljon muuta).

Torstai kului tilaa purkaen ja palautetuokioissa. Loppuviikosta itselläni oli ohjelmassa esiintyminen opistoa edustaen vielä perjantai-iltana - sekä töitä lauantaihin asti.

Oli kivaa, mutta onneksi nyt on pitkä vappuviikonloppu aikaa levätä väsymystä pois. Eipä tässä lumituiskussa juuri muuta houkuta tehdäkään. Maisema on toki kaunis katsella.

Loppuproduktio oli opettavainen ja upea kokemus. Se piti sisällään pitkiä päiviä, miettimistä ja valmistelua. Lopulta kaikki koreografiat muodostuivat kokonaisuudeksi, joka tuntuu olleen enemmän kuin osiensa summa.

Loppuproduktion myötä heräsin taas huomaamaan, kuinka yleisön kokema esitys on vain jäävuoren huippu koko projektissa. Tekemistä on riittänyt, toisinaan jopa 12-tuntisia päiviä, mutta on produktion työstäminen ollut sen arvoistakin.

Koen yleensä itseni enemmän opettaja-koreografi-tyypiksi kuin tanssijaksi. Mutta kuitenkin. Se tunne kun on lavalla, elää koreografiaa koko kehollaan ja on vain se hetki...

Open window is another door unlocked.

Viikko on ollut produktion täyteinen hulabaloo.

Maanantai oli onneksi pääsiäispyhä, silloin ei ollut yhteisiä harjoituksia vaikka varmasti produktio pysyi poissa mielestä tuskin kellään.
Koreografina oleminen itselle on ollut haasteellista, luova prosessin ulkoistuminen ja näköistyminen tanssijoilla on ollut kasvun paikka, kun omat kuvitelmat eivät ole kohdanneet käytännön tasolla. Tai omat ideat ovat olleet kiven alla mikä on vaatinut tanssijoiltani paljon oman epävarmuuteni sietämistä. Julkinen kneel&bow heille.
Taas on saanut oppia paljon omasta työskentelystä elämyksen luojana, ja havannoida myös muiden tapoja lähestyä mielen kuin ruumiin työtä.

U N K N O W N 26.4. klo 19

U N K N O W N 26.4. klo 19

Tiistaina aloitettiin tehokkaasti päivän aikatauluttamisella ja nykaritunnin verroisella lämpällä, josta jatkettiin sutjakkaasti jokaisen koreografin noin vajaan tunnin mittaisilla harjoituksilla. Ne jatkuivat iltakymmeneen saakka, niiden osalta ketkä olivat lähes kaikkien koreografioissa. Näimme peuroja ikkunasta.

Keskiviikkona menimme ensimmäisiä läpimenoja aamun akrobatian jälkeen, ja vaikka esitykset ovatkin tyyliltään toisistaan poikkeavia, on teokset saatu Sarin ideoimmilla siirtymillä jonkinlaiseksi kokonaisuudeksi. Näimme täti talven ikkunasta.

Torstaina loppuproduktio sai siirtyä yhteisten harjoitusten osalta, ja pävän agendana oli baletin sarjojen kuvaukset.. Kuvattiin tankosarjat, adagio, hypyt (pienet/isot) sekä loppukevennyksenä pikkujoutsenten tanssi a.k.a ankanpoikasten ölöllölö, josta seurasi kivulias venyttelytuokio Linnealle. Kuvausten jälkeen jazzit ja ansaittu viikonlopun alku. Näimme draamalaisia ikkunasta.

Perjantaina salin lavastamista mm. katsomolavojen sijoittelua ja ikkunoiden pimentämistä jätesäkeillä (seuraavalla ryhmälle tiedoksi: saliin tilattu verhot, suatta olla onnellisia ku ette joudu käyttämään aikaanne jätesäkeillä askartelemiseen). Emme nähneet enää mitään ikkunasta.

Kevät tulee keikkuen

Vähiin käy ennen kuin loppuu... Enää kolme tanssintäyteistä opistoviikkoa jäljellä!

Nyt pääsiäisviikolla päivät ovat täyttyneet lähinnä loppuproduktiosta. Koulua meillä oli kolme päivää. Maanantaina tehtiin balettia, repertuaaria ja jazzia. Keskiviikkona oli vuorossa akrobatia, jota odotin jännityksellä mutta innolla. Se olikin todella kivaa!

Repertuaaritunnilta

Muutoin keskityttiin täysillä loppuproduktioon: sekä koreografioihin että markkinointiin ja muuhun suunnitteluun.

Tiistai-iltana rentouduttiin hetki munajahdin parissa. Päärakennuksesta saattoi löytää herkkuja kekseliäiden vihjeiden perusteella. Confused eggs sijaitsivat draamalinjan lopputyömainoksen takana ja lazy eggs aulan sohvaan piilotettuina. 

Maistuvaa pääsiäistä!

Loppuproduktio on jo hyvällä mallilla, mutta paljon tekemistä ja hiomista on vielä edessä ennen esitystä. Siihenkin on enää kaksi viikkoa...

U N K N O W N

Kääk!

Kääk!

Vaikka tästä ei saa kirjoittaa, niin nämä viikot lähestyvät loppuaan.

Kamalaa. Koska. Mitä. Kivaa. Sitten.

Joten kirjoittaen antaa ehkä enemmän aikaa ajalle.

Meidän valmistautuminen loppuproduktioon on saanut hyvin tulta alleen.
Jokainen haluaa näyttää Sarille, että homma on edennyt ja toimintakunnossa.
Tällä viikolla opettaja-arsenaalimme kärsi sairastapauksista, joten meillä oli omatoiminnaista työskentelyä jopa kahtena peräkkäisenä päivänä. Nämä hetket saimme oikein hyvään käyttöön loppuproduktiotyöskentelyssä.

Vietimme myös yllätys-synttäreitä, ja niin kuin aina onnistuimme yllättämään juhlilla syntymäpäiväsankarittaren. Maanantaina juhlimme siis meidän omaa Mariaa <3
Söimme super-hyviä yksisarviskakkuja, joita nautimme vielä seuraavanakin päivänä kevään ensimmäisellä terassikahveilla (kuva aurinkokahveista, harmi ei kakusta)

Työskentelimme tiistaina buto-tanssin parissa, ja teimme jopa esityksen jossa käytimme alakerran pukuvarastoa hyväksemme.

Alla oleva kuva, koska vain Terhi oli meistä ainoa, joka osasi tai edes käytti ammattilaiskoreografituolia.