Hieman erilainen viikko!

Oi onnea, kun pääsee flunssan jälkeen tanssisaliin! Viikko aloitettiin tehokkaasti Helin ohjaamalla tanssijan oheistreenillä, jota oltiin tehty viimeksi syksyn alussa. Vaikka treeni on aina treeniä ja sen kuuluu tuntua lihaksissa, en voinut muuta kuin olla iloinen. Niin paljon olin kehittynyt monessa asiassa verrattuna syksyyn. Nyt pystyin tekemään kaikki liikkeet ja tunnilla viimeiseksi tehtävän kuntopiirin viimeinenen kierros ei enää tuntunut ylitsepääsemättömältä.

Maanantaihimme kuului myös improvisaatiota, tanssianalyysiä sekä venyttelyä. Lisäksi loppuproduktio pitää meitä kiireisinä. Illat ovat täynnä harjoituksia, kun jokainen meistä oppilaista ohjaa vuorollaan koreografiaa valitsemansa kokoiselle ryhmälle.

Tiistaina vuorossa oli luokkaretki Helsinkiin. Bussi lähti aamulla kuudelta, jotta kerkesimme TEAKiin katsomaan ensimmäisen vuoden tanssin opiskelijoiden aamun tekniikkatunteja. Oli kyllä mielenkiintoista ja inspiroivaa! Saimme myös ohjatun kierroksen TEAKin tiloissa. Mieleen painuivat ainakin valtavat varastot täynnä pukuja ja rekvisiittaa, mutta myös taideyliopiston ainutlaatuinen tunnelma.

Kävimme kurkkaamassa kolmannen vuosikurssin tanssin opiskelijoiden loppuproduktioon valmistautumista. Yksi ryhmä teki perinteisempää teosta ulkopuolelta palkatun koreografin ohjauksessa. Toinen pienempi porukka teki teosta itsenäisesti hieman erilaisesta lähtökohdasta. Heillä oli pieni studio täynnä kasveja sekä erilaisia projekteja, jotka heitä kiinnostivat sillä hetkellä. Itse he eivät meinanneet tanssia ollenkaan. Saimmepahan ainakin uutta perspektiiviä!

Nepalilaisessa ravintolassa ja kahvilassa levähdettyämme, suuntasimme kohti päivän viimeistä etappia. Kävimme katsomassa teosta ”Jemina – The Great American Show”. Jouduimme kylläkin lähtemään jo kesken esityksen, sillä bussi kohti Huittisia ei olisi odottanut. Esitys oli kuitenkin mieleenpainuva. Vaikkei se ehkä ollutkaan tarinaltaan aivan minun makuuni, olivat tanssikohtaukset kuitenkin mielestäni näyttäviä sekä puvustus upea ja lisäksi roolisuoritukset vaikuttivat hyviltä ja energisiltä.  

Keskiviikkona meillä oli edessä kaikille jotain aivan uutta. Pääsimme kokeilemaan Butoa ja Qigongia Oskun ohjauksessa. Liikuimme puoli kymmenestä varttia vaille neljään suurimmaksi osaksi hyvin rauhallisella tempolla. Itselleni on luontaisempaa nopeampi liikekieli, joten vaati tietoista ponnistusta rauhoittua. Vaikken uskokaan, että alan tekemään butoa säännöllisesti, olen todellakin yhtä kokemusta rikkaampi. Ja löysin myös oman lempi hetkeni päivästä, kun istuin tuolissa kuvitellen olevani patsas ja noin kolme minuuttia ruostuin pikkuhiljaa samaalla ikkunasta keväistä maisemaa katsellen.

Illalla oli vuorossa jälleen koreografioiden ohjaamista ja treenaamista. On mielenkiintoista nähdä kuinka jokaisen visiot muotoutuvat ja selkenevät pikkuhiljaa. Lisäksi toisen ohjauksessa tulee tehtyä asioita, joita ei itselle tulisi mieleenkään kokeilla. Itsekin olen tällä hetkellä innoissani omasta työstäni vaikka usein olen tanssia tehdessäni enemmän luonteeltani epäileväinen ja kyseenalaistan omat ideani. Loppuproduktion tekeminen on todella hauskaa ja olisi vieläkin hauskempaa, jos se ei tarkoittaisi, että opistovuotemme loppu lähestyy kovaa vautia.

Torstai alkoi tuttuun tapaan baletilla, mutta niinkuin viikon teemaan kuului, ennen lounasta teimme vielä jotain uutta ja erilaista. Meillä alkoi baletin repertuaari, joten tanssimme pikku joutsenia ja nauroimme makeasti. Viimeisellä tunnilla aloimme harjoitella uusia sarjoja jazzissa. Viikon päätimme vielä draama-linjan esitykseen.