Oi onnea, kun pääsee flunssan jälkeen
tanssisaliin! Viikko aloitettiin tehokkaasti Helin ohjaamalla
tanssijan oheistreenillä, jota oltiin tehty viimeksi syksyn alussa.
Vaikka treeni on aina treeniä ja sen kuuluu tuntua lihaksissa, en
voinut muuta kuin olla iloinen. Niin paljon olin kehittynyt monessa
asiassa verrattuna syksyyn. Nyt pystyin tekemään kaikki liikkeet ja
tunnilla viimeiseksi tehtävän kuntopiirin viimeinenen kierros ei
enää tuntunut ylitsepääsemättömältä.
Maanantaihimme kuului myös
improvisaatiota, tanssianalyysiä sekä venyttelyä. Lisäksi
loppuproduktio pitää meitä kiireisinä. Illat ovat täynnä
harjoituksia, kun jokainen meistä oppilaista ohjaa vuorollaan
koreografiaa valitsemansa kokoiselle ryhmälle.
Tiistaina vuorossa oli luokkaretki
Helsinkiin. Bussi lähti aamulla kuudelta, jotta kerkesimme TEAKiin
katsomaan ensimmäisen vuoden tanssin opiskelijoiden aamun
tekniikkatunteja. Oli kyllä mielenkiintoista ja inspiroivaa! Saimme
myös ohjatun kierroksen TEAKin tiloissa. Mieleen painuivat ainakin
valtavat varastot täynnä pukuja ja rekvisiittaa, mutta myös
taideyliopiston ainutlaatuinen tunnelma.
Kävimme kurkkaamassa kolmannen
vuosikurssin tanssin opiskelijoiden loppuproduktioon
valmistautumista. Yksi ryhmä teki perinteisempää teosta
ulkopuolelta palkatun koreografin ohjauksessa. Toinen pienempi
porukka teki teosta itsenäisesti hieman erilaisesta lähtökohdasta.
Heillä oli pieni studio täynnä kasveja sekä erilaisia projekteja,
jotka heitä kiinnostivat sillä hetkellä. Itse he eivät meinanneet
tanssia ollenkaan. Saimmepahan ainakin uutta perspektiiviä!
Nepalilaisessa ravintolassa ja
kahvilassa levähdettyämme, suuntasimme kohti päivän viimeistä
etappia. Kävimme katsomassa teosta ”Jemina – The Great American
Show”. Jouduimme kylläkin lähtemään jo kesken esityksen, sillä
bussi kohti Huittisia ei olisi odottanut. Esitys oli kuitenkin
mieleenpainuva. Vaikkei se ehkä ollutkaan tarinaltaan aivan minun
makuuni, olivat tanssikohtaukset kuitenkin mielestäni näyttäviä
sekä puvustus upea ja lisäksi roolisuoritukset vaikuttivat hyviltä
ja energisiltä.
Keskiviikkona meillä oli edessä
kaikille jotain aivan uutta. Pääsimme kokeilemaan Butoa ja Qigongia
Oskun ohjauksessa. Liikuimme puoli kymmenestä varttia vaille neljään
suurimmaksi osaksi hyvin rauhallisella tempolla. Itselleni on
luontaisempaa nopeampi liikekieli, joten vaati tietoista ponnistusta
rauhoittua. Vaikken uskokaan, että alan tekemään butoa
säännöllisesti, olen todellakin yhtä kokemusta rikkaampi. Ja
löysin myös oman lempi hetkeni päivästä, kun istuin tuolissa
kuvitellen olevani patsas ja noin kolme minuuttia ruostuin
pikkuhiljaa samaalla ikkunasta keväistä maisemaa katsellen.
Illalla oli vuorossa jälleen
koreografioiden ohjaamista ja treenaamista. On mielenkiintoista nähdä
kuinka jokaisen visiot muotoutuvat ja selkenevät pikkuhiljaa.
Lisäksi toisen ohjauksessa tulee tehtyä asioita, joita ei itselle
tulisi mieleenkään kokeilla. Itsekin olen tällä hetkellä
innoissani omasta työstäni vaikka usein olen tanssia tehdessäni
enemmän luonteeltani epäileväinen ja kyseenalaistan omat ideani.
Loppuproduktion tekeminen on todella hauskaa ja olisi vieläkin
hauskempaa, jos se ei tarkoittaisi, että opistovuotemme loppu
lähestyy kovaa vautia.
Torstai alkoi tuttuun tapaan baletilla,
mutta niinkuin viikon teemaan kuului, ennen lounasta teimme vielä
jotain uutta ja erilaista. Meillä alkoi baletin repertuaari, joten
tanssimme pikku joutsenia ja nauroimme makeasti. Viimeisellä
tunnilla aloimme harjoitella uusia sarjoja jazzissa. Viikon päätimme
vielä draama-linjan esitykseen.
