sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Drama makes more drama

Nyt ollaan oltu opistolla viisi viikkoa ja tämä aika on totisesti juossut. Alkaa olla vaikea hahmottaa mitä on tapahtunut minäkin päivänä, kun kokoajan tapahtuu. Stressaavaa en silti voi sanoa olleen, kun tähän asti kaikki tekeminen on ollut mielekästä. Saa nähdä muuttuuko ääni kellossa, kun sooloproduktiot lähestyy. Aiheeseen liittyy paljon sekavia tuntemuksia, lähinnä siksi etten ole tehnyt vastaavaa aikaisemmin. En tiedä yhtään miltä minusta mahtaa tuntua esiintyminen yksin yleisölle. Ihan ihka oman tuotoksen esittäminen. Olen kyllä valtavan innoissani kun saan päästää luovuuden valloilleen ja pääsen paneutumaan aiheeseen, joka on itselleni merkityksellinen. Elämää elävöittävää.

Tämä viikko on ollut poikkeuksellinen kahdestakin syystä. Ensinnäkin, tanssia on ollut vain aamutunnin verran ja loppupäivät paneuduimme teatteri-ilmaisun ihmeelliseen maailmaan. Toiseksi saimme viikon ajaksi liudan italialaisia vieraita, jotka ovat elävöittäneet opistoa.

Maan matosia ollaan.
Viiden päivän aikana, alkaen täysin tyhjästä saimme kokoon Troijan naisista kertovan puolen tunnin mittaisen, improvisaatiotanssia ja erilaisia "pelejä" sisältävän näytelmän. Pääsimme tutustumaan draaman saloihin ja saimme pian huomata miten syvälle omiin sisuksiin joutuu joskus sukeltamaan, jotta pystyy todella eläytymään omaan henkilöhahmoonsa. Haasteista huolimatta, voin ainakin omasta puolestani sanoa olevani tyytyväinen lopputulokseen. Muutamia litistyneitä varpaita ja omaa kolhiintunutta nenäparkaani lukuunottamatta mitään fiaskoa ei tapahtunut. Päinvastoin, saimme paljon kehuja ja olin myös itse varsin vaikuttunut kanssaesiintyjieni kyvystä eläytyä ja heittäytyä.

Italian vieraat puolestaan viihdyttivät meitä torstaina produktionsa avoimissa harjoituksissa. Muutamat näistä esityksistä sai aikaan kylmiä väreitä. Oli mukava saada hieman esimakua, siitä mitä meidän tuleva kevät produktiomme pitää sisällään.

Tämä opisto on kyllä miljöönä aika ihana. Palasin äsken viikonloppulomalta Turusta ja nyt iltojen pimetessä en voi kuin joka kerta bussista astuessani ihmetellä miljoonia ja miljardeja tähtiä, jotka täällä "valosaasteen" ulottumattomissa loistavat kirkkaana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti