Soila:
Taas on takana viikko tanssitaidetta. Olo on kuin uitetulla
sukalla.
Tiistaina
ryhmä koki loukkaantumisaallon, ettei meitä ollut loppuviikosta kuin puolet
tunneilla. Tanssisarjoissa ei voitu mennä eteenpäin. Keho on täynnä kulmia ja
italialaiset performing artsilaiset sen kun leijuvat salin kulmasta toiseen.
Päivisin ei ehdi mitään ja illat menevät hengaamiseen. Sataa, ikkunan takana on
pelkkää harmaata mössöä, sandaalit kastuvat ulkona ja jähmeitä nilkkoja on
vaikea käyttää. Salissa on joko liian kylmää tai tunkkaista, valkoiset sukat
likaantuvat heti.
On syönyt liikaa pullaleipää ja venytellyt liian vähän. Omat
virheet ärsyttävät. Muiden virheet ärsyttävät. Ei tästä tule mitään –ajatusketju
tekee ylitajuntaan uusia ja uusia silmukoita.
Ja sitten taas
tajuaa ettei oikeastaan tekisi montaa asiaa mielummin kuin pyörisi märällä
katolla paljain jaloin, lehahtaisi tanssiperheen kanssa lounaspöytään hikisenä,
kehittelisi kaseja tuntien jälkeen, kontakti-improilisi ammattitanssijoiden
kanssa, tai sitkoilisi developeita.
Jälleen täytyy todeta että meitä on koossa
aikamoinen valiojoukko.
Kiitoksia teille jotka jaksoitte tämän viikon ja
pikaista parantumista kipeille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti