Kahden kuukauden työ päättyi tiistaina monenlaisia muotokuvia-iltaan. Itselläni ainakin alun laajasta materiaalista tiivistyi kovalla harjoittelulla selkeä liikemuoto, ja esityksen ajatuksellisen maailman sain tuotua esiin. Mikä on selkeätä tekijälle (eli minulle) on myös katsojalle selkeätä. Lähtökohtaisesti ei siis voi epäonnistua, jos kaikella on tarkoituksensa.
Soolon esityksen jälkeen on joululoma kyllä tarpeessa, koska hieman tyhjä olo.
Kosketus ihollani. Se ei ole minun. Joskus olen pupu. Joskus olen laboratorio. Joskus haluan olla irti. Kaikki on suljettu ja avattu minussa.
(teksti ote soolon esityspaperista)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti