Sooloilua

Tänään on Suomen itsenäisyyspäivä. Henkilökohtaisesti tämä päivä on minulle merkittävä siinä määrin, että tasan kolme vuotta sitten itsenäisyyspäivänä astuin ensimmäisen kerran kontakti-improvisaatio jameihin. Nyt kolme vuotta myöhemmin työstän ensimmäistä soolokoreografiaani. Kukapa olisi arvannut. Prosessi on ollut kyllä melkoista vuoristorataa. Ja eiköhän niitä nousuja ja laskuja vielä ehdi tulla tiivistyneeseen tahtiin tässä viimeisten kymmenen päivän sisällä. Vielä eilen tuntui että hommahan on hyvällä mallilla, mutta tänään olen jo kerennyt kriiseillä musiikin valmistumisen kanssa.

Kuluneella viikolla ollaan päästy nauttimaan ja kärsimään esiintymisen tuomista paineista. Alkuviikosta lätkästiin näytevideolle jazz- ja nykytuntien sarjat ja sitten päästiinkin esittelemään soolotöitämme. Se on aina iso juttu esitellä muille omaa tuotostaan, erityisen hankalaa se on siinä vaiheessa, kun teos on keskeneräinen. Siitä on kuitenkin hyötyä, sillä kokemus tuo varmuutta. Ainakin itsestä tuntuu että nyt on huomattavasti helpompi lähteä esittämään valmista teosta suuremmalle yleisölle.

Menneet viikot ovat tuoneet paljon varmuutta tekemiseen. Viimeaikoina kehitystä on tullut huimasti. On hienoa huomata, miten tehdyt lattiasarjat ovat auttaneet oman lajini parissa ja tehnyt minut tietoisemmaksi mahdollisuuksista liikkua. Kehonhallintakin on nyt jotain aivan muuta, kuin tänne tullessa. Olen todella tyytyväinen tapahtuneisiin muutoksiin.

 Erityisen paljon olen viimeviikkoina nauttinut Markon showtunneista, joilla ollaan jätetty tekniikkaan keskittyminen ja päästy kunnolla irrottelemaan. Paljon on kerennyt tapahtua, mutta silti hirvittää miten nopeasti aika on mennyt. Kohta ollaan jo puolessa välissä vuotta. Joululoman alkuun on enää kaksi viikkoa, mutta sitä ennen olisi vielä luvassa soolon kasaamista ja osalla porukasta Italian matka.