Kirjotan nyt tänne, kun kukaan ei oo pitkään aikaan kirjottanut ja kun oon kipeenä kopissani.
Melko paljon esityksiä tulossa. Ja jopa hieman stressi. Ensi viikolla draamallinen esitys Heli Slungan runoista, johon sisältyy koreografia. Yritän vetää ja valmistella omat runoni niin, ettei kaduta tai turhauta jälkeenpäin mokailu tai alisuoriutuminen esityksessä. Yhden runon olen säveltänyt (tosin vasta puoliksi). Vähän draamaesitys jää hutasuksi mutta ei voi mitään.
Muutaman viikon päästä tanssisoolot ja sitten pari ryhmäkoreografiaesitystä.
Olen flunssassa. Ihmettelinkin eilen, kun bussissa ajatukset soolokoreografiasta tuntuivat hyviltä mutta kun aloin liikkua, kroppa ei toiminutkaan ja ideat olivat yhtäkkiä täysin paskoja, johtuen siitä, ettei niitä voinut toteuttaa energisesti. Toivottavasti flunssa menee pian ohi, että pääsee liikkumaan.
Kivaa, että on paljon tekemistä ja välillä on tosi innostunut olo. Välillä tosin tuntuu, että alisuoriudun ryhmätunneilla jatkuvasti ja annan sellaisen kuvan, etten osaa mitään. Osaamiseni ja ryhmätyöskentelyni riippuu tosi paljon päivästä ja mielialasta, mikä on akilleenkantapääni. Toki nopeat sarjat, pyörähdykset ja askeleet ovat vaikeita muistaa ja hahmottaa. Mitä enemmän ollaan lattialla, sitä enemmän nautin. Viime viikolla oli parasta improilla sooloa ja oppia uutta koreografian koostamisesta kahden opettajan ohjauksessa. Sarilla oli tosi kiinnostavia ohjeita ja improtehtäviä. Aamutunneilla tosin pyörittiin lattialla niin paljon, että piti käydä kaksi kertaa oksentamassa pönttöön. Oli myös kiva perjantaiaamu rauhassa improilleessa ja Iiriksen opettaessa ryhmäkoreografiaa. Iiriksellä on varmasti hieno tulevaisuus tanssin parissa.
En osaa päättää, haluanko tehdä soolosta komediallisen, tunnelmallisen ja surumielisen, kokeilevan, tarinallisen, puhtaasti liikkeeseen perustuvan vai haluanko lähteä tutkimaan jotakin ei-inhimillistä hahmoa, jolla ei ole kasvoja ja ihmisen olemusta. Jotenkin olen niin alkeissa perinteisesti tanssiksi käsitettävän liikkeen suhteen, että "puhtaan" tanssikoreografian tekeminen dancen tyyliin tuntuisi kornilta, eikä se ehkä muutenkaan ole mun juttu. Joku juju siinä pitää olla, oli se sitten parodia, minimalismi tai outous. Parodiakin tosin vaatii osaamista.
Valinta vähän ahdistaa, koska pelkään, että valitsen reitin, joka ei johda mihinkään. Välillä jo luulen tehneeni päätöksen ja sitten innostunkin jostain ihan muusta. Jos en pian valitse ja ala työstää asiaa eteenpäin, soolosta tulee keskeneräinen ja sitten turhauttaa. Mutta tämä matka on kivointa! Rakastan tehdä omia esityksiä, oli se sitten yksin tai muiden ohjaamista. Lopputulos ei aina ole niin tärkeää.
Syksy on ollut yhtä alisuoriutumista. Ja toisaalta olen oppinut kuitenkin jo paljon. Olen myös alkanut saada kroppaani ja kasvojenkin muotoa takaisin (ulkoisesti), mikä on pinnallista mutta mukavaa. Kohta mahdun taas omiin vaatteisiini!
Tunnen viihtyväni täällä vaikka välillä vähän draamailen. Meitä on nyt yksi vähemmän. Tulee ikävä, Camila!
(Roosalla on oma blogi, mulla on myös, jos jotakuta kiinnostaa lukea: http://lenkaset.blogspot.fi/
Siellä on höpöjä kaunokirjallisia tekstejä. Tosin en oo kirjottanut sinne vähään aikaan.)
"Runot eivät ole piirakoita emmekä me sillejä." -Daniil Harms
