Oma paikka.

Kuva täältä.

Tällä viikolla maanantaina tanssimme Niinan kanssa balettia, työstimme Markon kanssa musikaali-produktiota eteenpäin myös paritanssilinjalaisten kanssa. Iltapäivästä kuvasimme vielä baletin tankosarjat ja muutama keskilattian sarjakin, näitä katsomme sitten tulevan viikon tunneilla.

Tiistain ja keskiviikon vietimmekin Antin kanssa, joka opetti meille sekä kinesiologiaa että street- ja breaktanssia.

Aikaisemmin syksyllä opiskelimme Helin kanssa anatomiaa ja kinesiologian tunnilla sukelsimme aiheeseen vielä syvemmin ja tutkimme käsiteltyjä aiheita myös toiminnan kautta. Aihe herätti paljon keskustelua ja oli mielenkiintoista paneutua tarkemmin hengitykseen sekä ihan oman kehon asentoihin ja niiden korjaamiseen. Antti puhui myös oman paikan ottamisesta myös kehollisesti, ettei todellakaan tarvitse pyydellä anteeksi olemassaoloaan, vaan minulla on täällä oma paikkani siinä missä muillakin.

Paljon puhuimme myös oman kehon hallinnasta, ja tämä tulikin tarpeeseen sitten tanssitunneilla.

Itselleni ajatus street- ja breaktanssista oli aika pelottava ja odotin ensimmäisiä tunteja hieman kauhulla, mutta ensimmäisten kymmenen minuutin jälkeen ajattelin vain kuinka siistiä tanssiminen olikaan. Aina askelkuviot eivät menneet aivan nappiin ja kädet eivät tainneet aina toimia kuten olisi pitänyt, mutta jostain löytyi sitä asennetta, jota kyseisissä tanssityyleissä tarvitaan.

Breakissa päädyimme yrittämään myös muutamia "temppujakin" ja yllätys oli suuri kun osa niistä onnistuikin pienen yrittämisen jälkeen. Ainakin itse opin sen, ettei ensimmäisenä kannattaisi aina sanoa, että tuo nyt ei ainakaan onnistu, sillä tuntui onnistuvan.

Tästä viikosta jäi ainakin itselleni paljon pureskeltavaa ja pohdittavaa, ja olenpahan löytänyt itseni breikkausasennoista useamminkin kuin kerran. Kuka olisi uskonut.

Mikä minua liikuttaa?

Tällä viikolla aloitimme sitten jo uuden projektin, musikaalin työstämisen. Musikaalin aiheena ovat suomalaiset mielenmaisemat. Me taidetanssin opiskelijat valitsimme kaksi tanssikappaletta musikaaliin. Toinen tulee olemaan Elsa, kohtalon lapsi ja toinen Naispaholainen.

Samaan aikaan aloitimme teatterin/ilmaisun opinnot. Ilmaisun opinnoissa luomme musikaaliin hahmot puheosuuksin. Lähdimme työstämään hahmoja ja hahmoille tyypillistä ilmaisua. Teatteritunneilla huomaan, kuinka lähellä tanssi ja teatteri ovat toisiaan. Kumpikin hyödyntävät esiintymisen ja esittämisen elementtejä. Puhe, ääni, ilmeet ja asennot lähtevät kehosta, samoin kuin tanssin liike. Hahmo työstyy mielikuvissa ja pulpahtelee pintaan myös arjessa.

Improvisaation ja komposition tunneilla aloitimmekin tutkimusmatkamme autenttiseen liikkeeseen. Tuokiot ovat kuin sukelluksia omaan kehoon, syvälle pinnan alle. Tutkimusmatkoja, jolloin koskaan ei tiedä, mihin törmää. Joka kerta opin itsestäni jotain uutta. Mietin, miten tämä on mahdollista?

Samaan aikaan valmistaudumme ensi viikon baletin didaktiikan kokeeseen. Kaiken tämän uuden keskellä nykytanssitunnit alkavat tuntua tutulta ja turvalliselta. Viikko päättyi Hops -keskusteluihin, joissa pääsimme purkamaan tuntojamme, pohtimaan asetettuja tavoitteita ja tulevia haasteita.

Viikko 49

Maanantaina lähdimme suunnittelemaan omaa osuuttamme musikaalista tarkemmin. Pohdimme opettajan kanssa Naispahoilainen-biisin rakennetta ja mitä biisin aikana tapahtuisi eri kohdissa. Aloitimme biisin viimeisen osan koreografian tekemisen, jonka me opettaisimme muulle ryhmälle ensi maanantaina.

Tiistaina meillä oli teatteritunteja koko aamupäivä ja iltapäivällä oli tanssihistorian tunteja. Tanssihistorian tunnit ovat olleet todella kivoja ja on ollut mielenkiintoista saada tietää mitä tanssin kentällä on tapahtunut eri aikakausina.

Keskiviikkona meillä oli autenttista liikettä aamulla ja sen jälkeen nykytanssia. Lounaan jälkeen kävimme läpi erilaisia jatkokoulutus mahdollisuuksia ja sen jälkeen jatkoimme taas tanssihistorian parissa.