Myötä ja vastamäessä

Viimeviikot ovat menneet hurjan nopeasti. Musikaalin jälkeen pidettiin viikon hiihtoloma, joka itsellä meni sekin aika pitkälti tanssiessa. Osallistuin Suomessa järjestettäville Skiing On Skin-kontakti-improvisaatiofestareille. Viime viikko olikin sitten minulle ensimmäinen loman jälkeinen viikko opistolla, koska jouduin olemaan viikon sairaslomalla loman päätteeksi, kun loukkasin selkäni festareilla. Tekevälle sattuu sanotaan, niin se tuntuu olevan vaikkakin melko vähällä tässä on päästy. Kun joutuu työskentelemään kehonsa kanssa joka päivä, tulee herkäksi kehon eri tuntemuksille ja itselle on ainakin käynyt niin, että sitä on alkanut kunnioittamaan näitä kehosta tulevia viestejä, jotka kertovat milloin ollaan levon, ravinnon tai nesteytyksen tarpeessa. Tämä on herättynyt suurta kunnioitusta kehokeskeistä elämän tapaa kohtaan. Joskus kehomme on paljon viisaampi, kuin mitä itse olemme. Olen todella kiitollinen, että olen tämän koulun myötä löytänyt yhteyden fyysisen ja kognitiivisen minän välillä.

Lomien jälkeen päivät on ollut pitkiä, kun yhteisestä päätöksestä tuli pidettyä sen kolmen päivän sijasta viikon mittainen hiihtoloma niin että teoriatunteja siirtyi hiukan näiden viikkojen iltapäiville. Aloitettiin myös opiskelijoiden kesken järjestää iltaisin harjoituksia kevään loppuproduktiota varten, mikä pidentää päiviä entisestään. Mutta mikäs siinä, tätähän tänne on tultu tekemään tanssimaan niin paljon kuin jaloista lähtee. Vanhana kerkee sitten levätä. On ollut kyllä tosi mielenkiintoista, kun kaikki on päässeet ohjaamaan sitä omaa juttuaan muille tanssijoille. Meidän kevätproduktiota varten jokainen tekee siis oman koreografian, jonka muut tanssijat sitten esittävät. Aika mahtavaa päästä antamaan jotain omaa muiden esitettäväksi. Taas yksi uusi aluevaltaus.

Helin kanssa puuhailtiin viimeviikolla jazzin, nykärin ja teoriatuntien parissa. Päästiin harjoittelemaan scorejen tekemistä ja uutena juttuna on alettu tekemään rytmiikkaharjoituksia, mikä on mulle itselle todella aivoja rassaavaa, koska kädet ja jalat on joskus aika vaikea saada pelaamaan yhteen tällasissa. Mutta apua siitä varmasti on monessakin jutussa ja tulee uusia hyödyllisiä aivoyhteyksiä. Tanssihistorian tunneilla tutustuttiin tanssin juuriin, baletin kehittäjiin ja modernin tanssin edustajiin. Päästiin myös opettelemaan vanhojen koreografien teoksista pätkiä. Tän tyyppinen teorian opiskelu olikin mulle ihan uutta. Ja todella mieleen painuva. Kaikki pitäis vaan tehdä aina oman kehon kautta, niin jäis paremmin mieleen. Torstai nautittiin sitten taas Markon mahtavista energioista ja kunnon rääkkikehonhuoltotunnista.

Enää kymmenen viikkoa koulua jäljellä, mikä tuntuu aivan hirvittävältä. Vuosi on mennyt niin hurjan nopeasti. Tällä hetkellä minulla tuntuu olevan sellainen viimehetken spurtti päällä. Haluan ottaa kaiken irti jokaisesta päivästä ja minuutista täällä, minkä vuoksi olen suunnitellut viettäväni viikonloppuja opistolla ja keskittyväni täysillä itseni kehittämiseen ja toteuttamiseen. Tulevaisuus siintää jo monella silmissä. Uudet koulut ja uudet suunnitelmat. Kesä. Saa nähdä minne sitä itse joutuu. Mutta yhden asian tiedän, tanssia jatkan niin kauan kuin jalat kantaa.


Ihana auringonnousu opistolla.



Väliaika: omenaa ja jumitusta. Ihana kevätaurinko on tullut meille seuraksi tanssisaliin.