Liike on totta!

Liike on totta!

Se tuo meidät tähän hetkeen. 

Se kertoo enemmän kuin 1000 sanaa. 

Paljastaa meidät. 

Liike on niin totta!

Maiwei soolo esityksen teaser

Soolot 21.11.2018 klo 20.00, tervetuloa!

The dance is a poem.

Vasta kaksi kuukautta opintoja tanssitaiteen linjalla takana, mutta silti on välillä vaikea uskoa, että tämä melkein yhdeksän kuukauden pituinen matka tanssin maailmaan on vasta aluillaan, niin paljon nämä ensimmäiset kuukaudet ovat pitäneet sisällään.

Viime viikolla anatomian kurssi päättyi tenttiin ja ihan mukavasti lihakset ja luut olivat jääneet mieleen, jopa latinaksi. Uusi viikko toi mukanaan kuitenkin uudet haasteet, kun Markon kanssa siirryimme opiskelemaan baletin didaktiikkaa ja vaihdoimme latinasta baletin ranskankielisen termistön pariin.

Tiistaista torstaihin paneuduimme sekä nykytanssiin että improvisaatioon ja kompositioon Veran opastuksella. Tutkimme paljon liikkeen artikulaatiota, lauseiden tanssimista niin yksin kuin duoinakin. Pohdimme paljon myös ilmaisua ja sitä, kuinka tanssijana tulee jättää tilaa katsojan omille tulkinnoille. Että tanssi on kuin metafora, tai runoutta, jolloin usein vähemmän on enemmän; aina ei tarvitse alleviivata merkityksiä liian selkeästi.

Veran kanssa otimme mukaan myös äänen käytön, ja itselleni oli todella haastavaa käyttää omaa ääntäni sillä tavalla kun sitä viikon aikana käytimme. Kauhukseni äänen tuottaminen oli todella olennainen osa koko viikon improvisaatiotunteja, mutta kummasti torstaina ääntä irtosi jo aivan eri tavalla, ja helpommin, kuin tiistaina. Saattoipa viereisessä salissa työskennellyt koulutusporukka kuunnella välillä ihmeissään meidän salissamme ääntä tuottanutta trioa. Viikon jälkeen oli kyllä voittajaolo; minä selvisin ja uskalsin.

En ehkä kesällä tiennyt mihin olin itseni laittanut hakiessani Länsi-Suomen opistolle opiskelemaan, mutta jo nämä kuluneet kaksi kuukautta ovat pitäneet sisällään todella paljon. Välillä on ollut hetkiä kun olen ollut aivan valmis nappaamaan tavarani salin perältä ja kävelemään ulos, mutta samalla olen aina löytänyt itsestäni vielä hieman potkua jatkaa läpi haasteiden, sillä ihan kevyttä tämä opiskelu ei ainakaan omalla kohdallani ole ollut. Tanssin myötä opin koko ajan paljon itsestäni, siitä mitä olen, miten reagoin asioihin, millainen oppija olen, ja kuinka selviän haastavista hetkistä. Ja suurimman osan ajasta tuntuu, että vasta nyt alan löytämään sitä kuka olen, liikkeellä ja tanssilla on valtavan suuri vaikutus itsetuntemukseen.

Omat sooloprojektimme rakentuvat vähän kerrallaan. Jokaisen opettajan tunneilta tulee poimittua hyviä vinkkejä omaan työskentelyyn, musiikkia kuuntelee taukoamatta sillä korvalla olisiko se hyödynnettävissä tai toimisiko se omassa soolossani. Soolo on hahmottunut niin ajatuksissa kuin paperillakin, mutta ennen kaikkea itse tehden ja kokeillen. Tyhjä tanssisali ja minä; se on laboratorio, jossa syntyy jotain sellaista, minkä voin kertoa olevan omakuvani...

Riisuttu

Kun kahdeksan viikkoa sitten aloitimme opiskelun, 

minusta tuntui, että minua kuoritaan kuin sipulia.

 Riisutaan kaikki turha pois, asetutaan tanssisalin lattialle sikiöasentoon 

ja noustaan ylös evoluution tavoin. 

Unohdetaan tanssikengät, kuljetaan paljain jaloin. 

Kävellään etuperi ja takaperin, juostaan, hölkätään, spurtataan, kuljetaan pitkin erilaisia reittejä ja ratoja, hypellen, pyörien, huojuen, heiluen, määrätietoisesti tai ”ihan hukassa” -tyyliin. 

Tässä tanssisalissa ei enää ole sellaista nurkkaa, jossa minä en olisi mönkinyt.

Nyt mietin, voiko tässä iässä syntyä tai synnyttää itsensä vielä uudestaan? 

Tanssi minussa alkaa virrata uudelleen, se pulppuua ja soljuu. 

Paljaaksi kuorittu kehoni on utelias, hereillä ja herkkä.  

Se on valpas ja aktiivinen oppimaan uutta.

Kaikki aistit ovat avoinna.

 Osaan alkaa yhdistää itseäni tilassa, tunteita, ajatuksia, ideoita ja liikettä. 

Esineet alkavat tanssia ja asiat saavat uusia merkityksiä.

Syntyy draaman kaaria, koreografioita ja tarinoita. 

Löydän itseäni uudelleen. 

Alkaa ehkä uusi tarina.

Ja minä voin vaikuttaa siihen.  

Yksin ja yhdessä.

Maisemaa koulun takapihalta...

Seitsemän viikkoa tanssitaiteen opintoja takana, ja tuntuu että aika on mennyt uskomattoman nopeasti. Viikkoihin on mahtunut paljon uutta asiaa, paljon haasteita, mutta myös onnistumisen kokemuksia. Pieni ryhmämme on hioutunut jo nyt tiiviiksi yksiköksi ja muiden kannustuksella ja tuella olemme päässeet yli haasteiden, ja yhdessä on ollut hienoa iloita onnistumisista ja myös nauraa niille hetkille, kun kaikki ei ole mennyt ihan niin kuin olisi pitänyt.

Kuluneiden viikkojen aikana olemme paneutuneet anatomiaan, olemme tutustuneet nykypäivän tanssitietouteen, ja tehtyjen esitelmien myötä olemme tutustuneet myös suomalaisiin koreografeihin ja heidän työhönsä, mikä taas on antanut itselle aivan uutta inspiraatiota opiskeluihin.

Improvisaatiotunnin tunnelmia.

Vaikka oman soolon työstäminen ollut tiedossa heti opintojen alkamisesta lähtien, ja ajatuskin hautunut kaikkien näiden viikkojen aikana, niin vasta tällä viikolla soolot alkoivat konkretisoitua aivan oikeasti, kun lähdimme työstämään niitä Sari Palmgrenin opastuksella. Suureksi kasvanut ajatus soolosta kutistui takaisin itsensä kokoiseksi, kun keskustelimme tunneilla omista sooloistamme, lähtien idean tasolta kohti konkreettista työskentelyä. Oli mielenkiintoista myös huomata, kuinka samanlaisia ideamme erilaisuudestaan huolimatta ovat, siksi yhteisen teeman löytäminen ei tule tuottamaan haasteita, sen huomasimme jo ensimmäisen työpajapäivän jälkeen.

Tällä viikolla oma soolo konkretisoitui myös tehden. Torstai-iltapäivän työpajassa saimme tehtäväksi jalkautua koulun ympäristöön ja etsiä paikan omalle minisoololle, jonka työstämiseen aikaa saimme puoli tuntia. Tämän jälkeen kiersimme katsomassa toistemme soolot ja karistimme myös hieman paineita pois soolon työstämisestä ja yleisölle esiintymisestä. Oli upea huomata, kuinka paljon ympäristö inspiroi työskentelyä, ja kuinka lopulta oli yllättävän helppoa löytää "draaman kaari" omaan tanssiin, ja kaiken lisäksi myös esittää se muille.

Syksyn edetessä työmäärä tuntuu lisääntyvän, mutta toisaalta se tuo arkeen myös mielenkiintoisia haasteita. Nyt kun alkuviikkojen fyysinen väsymys on alkanut helpottaa, on ehkä enemmän rahkeita kaiken muunkin hoitamiseen. Soolon tekeminen tulee olemaan ajatuksissa varmasti seuraavat 1,5 kuukautta, eikä vain ajatuksissa, vaan vieden aikaa myös arjesta koulupäivien lisäksi. Eikä omakuvan työstäminen sooloksi ole aiheena kevyimmästä päästä, mutta toisaalta tämä tuokin projektiin oman mielenkiintoisen lisänsä. Ja haasteista huolimatta on mielenkiintoista sukeltaa niin sooloprojektiin kuin muihin opintoihinkin kokonaisvaltaisesti ja täysillä.

On kiinnostavaa nähdä mihin tämä matka meistä itse kunkin kuljettaa...

Tanssitaidelinjan sooloprojekti on alkanut

Tällä viikolla aloitettiin soolojen teko Tanssitaidelinjalla koreografi Sari Palmgrenin johdolla. Soolojen ensi-ilta on marraskuun lopussa Länsi-Suomen opistossa.

Valokuva: Sari Palmgren