Joulukuu on alkanut ja opiston jouluvalot loistavat. Onneksi vähän luntakin on jo tullut!
Myös esitykset lähestyvät. Viikko onkin ollut kiireinen, pitkiä päiviä ja paljon tekemistä.
Maanantaina aamu alkoi Itsenäisyyspäivän draamaesityksen harjoituksilla, joihin saatiin vieraaksi myös paikallislehden toimittaja sekä Huittisten kaupungin edustaja. Tanssitunneille opettajaksemme saapui Sari, joka oli viimeksi luonamme syyskuussa. Koulupäivä päättyi perinteiseen maanantai-venyttelyyn ja omatoimiseen draaman läpimenoon, jonka myötä vapaalle päästiin kahdeksan jälkeen illalla.
Tiistai jatkui Sarin kanssa: pilatesta, nykytanssia, improvisaatiota ja sooloja. Illalla taas draaman läpimeno, ihanat yllätyssynttärit, ja puolenyön tienoilla nukkumaan.
Keskiviikkona vuorossa oli laulua Evanin ohjauksessa. Oli kiva päästä jatkamaan harjoituksia. Parin viikon takaisilla ensimmäisillä laulutunneilla heräsi into oppia lisää.
Kouluviikkomme päättyikin poikkeuksellisesti jo keskiviikkoon. Itse tosin jäin vielä torstaiksi treenaamaan sooloa. Jo ensi viikolla on vuorossa draaman esitys ja seuraavalla soolo!
Tämä on Länsi-Suomen opiston tanssitaidelinjan blogi, jossa opiskelijat kertovat opiskelustaan linjalla.
perjantai 2. joulukuuta 2016
maanantai 28. marraskuuta 2016
Neljästoista tanssin viikko
Maanantaina aloitimme aamun itsenäisyyspäivän näytelmäharjoituksilla. Todella jännää ja huolestuttavaa näytelmän ja minun kannalta, että tosi moni meistä osaa jo repliikkinsä ulkoa. Minä siis en vielä kuulu tuohon joukkoon. Esiripun noustessa saamme nähdä harjoitusten lopputuloksen. Iltapäivän olimme Helin jazztuntien parissa ja näytelmä sai vähäksi aikaa unohtua mielestä jazzkoreografioiden kanssa työskennellessä.
Tiistai saapui samanlaisena kuin maanantai, puolipäivää näytelmää ja iltapäivä nykytanssitunnilla ja oli meillä myös teoriaa nykytanssikentältä. Kävimme ulkomaiden tanssikouluja lävitse. Varmasti mielenkiintoista niiden jokaisen kohdalla, jotka miettivät kouluttautumista tanssintekijäksi.
Keskiviikkona me kuvasimme jazz-ja nykytanssitunnit. Ne katsomme vasta joulukuun puolivälissä kun meillä ei ole yksinkertaisesti aikaa siihen ennen, Ja Helikin saapuu seuraavaksi vasta katsomaan soolojamme. Eli meillä on nyt pari viikkoa Annen (näytelmän) ja Sarin (soolotyöpajan) kanssa. Keskiviikko iltapäivän tutustuimme valoihin ja eli spotteihin joita käytämme sooloissamme. Saamme jokainen siis rakentaa myös valot niihin. Akvaarion ja muiden maagisten maiden valoja heijastui seiniin kun kävimme värikarttaa lävitse.
keskiviikko 23. marraskuuta 2016
12 viikkoa opistolla
Nyt on jo kolme kuukautta takana. iiks!
Alkuviikosta harjoiteltiin taas draamalaisten kanssa itsenäisyyspäivänä esitettävää näytelmää. Yhteistyö toimii hyvin ja odotankin jo innolla seuraavia harjoituksia. Esityspäivä lähestyy kovaa vauhtia.
Improvisaatio tunnilla syvennyimme ainakin minulle aivan uudenlaiseen ajatukseen, nimittäin autenttiseen liikkeeseen = ennakoimaton reflektiivinen improvisaatio. Toisin sanoen, liikuimme silmät kiinni täysin hiljaisuudessa, parin kirjoittaessa huomioita liikkumisesta. Oli mielenkiintoista liikkua silmät kiinni ja huomata mihin keho vie.
Marko saapui taas torstaina opettamaan meitä. Luvassa oli tehokas päivä, johon kuului balettia, showta, kehonhuoltoa sekä venyttelyä.
Tällä viikolla tanssitunteja kertyi todella paljon ja väsymys alkoi painaa. Viikonloppu tuli siis tarpeeseen. :)
sunnuntai 6. marraskuuta 2016
Kymmenes viikko
Maanantaina me tanssilinjalaiset saimme
hypätä hetkeksi aivan uuteen maailmaan. Teemme Englis-drama -linjan
kanssa yhteistyönä näytelmän, jonka esitämme Huittisten
kaupungin itsenäisyyspäiväjuhlassa. Maanantaina meillä oli
ensimmäiset harjoitukset. Aamupalan jälkeen suuntasimme yhtenä
joukkona draamalaisten opetustiloihin.
Toisin kuin tanssissa, jossa aamulla
lämmitellään kroppaa ja lihaksia, lämmittelimme nyt läsnäoloa
ja yhteyttä toisiin ihmisiin seisomalla piirissä ja etsimällä
katsekontakteja. Saimme myös näytelmän käsikirjoituksen, jota
luimme läpi. Jokainen meistä pääsi yrittämään runon lausuntaa.
Välissä teimme muutaman mielenkiintoisen harjoituksen ja pian
olikin jo lounaan aika. On jännittävää nähdä, mitä
esityksestämme syntyy. Tarkoituksena kun olisi, että jokainen
tanssija pääsee puhumaan ja jokainen draamalainen tanssimaa.
Lisäksi me tanssijat olemma vastuussa koreografioiden luonnista.
Haastavaa, mutta hauskaa tulee varmasti olemaan.
Lounaan jälkeen palasimme tuttuun
saliimme, mutta vastassa oli uusi opettaja Riina. Riinan kanssa
tarkoituksemme oli kolmen päivän aikana tehdä nykytanssia ja
kontaktityöskentelyä. Tapa, jolla Riina lähestyi nykytanssia, oli
itselleni täysin uusi. Keskityimme paljon siihen, kuinka osan
kehosta työskennellesä toisen osan tulisi rentona seurata liikettä.
Esimerkiksi jalkojen työskennellessä, jos kädet liikkuivat, liike
tapahtui ikäänkuin jalkojen voimasta.
Maanataina oli myös halloweenin
kunniaksi naamiaiset, jotka minä päädyin jättämään välistä,
sillä oloni oli alkanut päivän mittaan tuntumaan hieman huonolta.
Sen minkä pystyin muutaman henkilön maskeerauksesta näkemään,
ihmiset olivat panostaneet juhliin ja olihan siellä ollut ilmeisesti
kivaa. Itseäni jäi kaivelemaan tanssi-battle, josta sain kuulla.
Olisi ollut hauskaa olla todistamassa tapahtunutta.
Tiistai aamuna minun oli pakko myöntää
itselleni että olen kipeä. On paljon helpompi ajatella, että ehkä
kuvittelee kivun rintakehässä ja tanssia kuin myöntää asia ja
istua, mutta aamun nykytunnin päätteksi tanssiminen alkoi tuntua
turhan uhmakkaalta omaa kehoa kohtaan. Tiistaina lounaan jälkeen
muilla alkoi kontaktityöskentely, jolta odotin olevan ihmisten
välistä suoraa kontaktia, esimerkiksi nostoja. Olinkin yllättynyt
kun työskentely tapahtuikin keppien kanssa. Katsoin matolta ja
kuvailin videoita, kun muut tekivät erilaisia ykilö ja
ryhmäharjoituksia. Olen ollut pitkään kiinnostunut videoiden
tekemisestä ja koska kaikki harjoitukset näyttivät todella
kiinnostavilta, ajattelin, että niistä voisi koostaa videon.
Minulle tuli kuitenkin niin monta mutkaa matkaan, että editoinnin
harjoittelu sai tältä viikolta jäädä. Joka tapauksessa, eräässä
harjoituksessa tanssijat jaettiin pareihin ja jokainen pari piti
keppiä, niin että kummallakin henkilöllä oli yksi kämmen
kepinpäässä. Kunnollista otetta ei saanut otta vaan kepinpäätä
painamalla se ei pudonnut ja pikkuhiljaa sen kanssa pystyi alkaa
liikkumaan. Koska en tanssinut ennen torstaita, sain nähdä kuinka
muut kehittyivät. Keskiviikkona iltapäivällä, kun ihmiset
liikkuivat keppienkanssa todella sulavasti ja tekivät esimerkiksi
kuperkeikkoja oli vaikea uskoa, että kaikki oli lähtenyt vain
päivää aikaisemmin paikallaan seisomisesta.
Torstaina Markon baletissa aloitimme
uusia sarjoja. Oli kyllä kankea olo muutaman päivän istumisen
jäljiltä, mutta sarjat vaikuttivat kivoilta ja lisää opittavaa ja
kehitettävää löytyi pitkäksi aikaa. Baletin jälkeen alkoi
hartaasti odottamani show. Edellisenä torstaina olin lähtenyt
fysioterapiaan lounaan jälkeen, joten showtunti oli jäänyt minulta
välistä. Nyt jännitti, miten pysyisin sarjoissa mukana. Muita
vilkuillen en ollut täysin hukassa. Tosin en myöskään kerennyt
kunnolla oppimaan sarjoja niin, että olisin pystynyt toistamaan ne
itsekseni tunnin jälkeen, joten ensiviikon tunnistakin on tulossa
haastava. Tekee hyvää aivoille! Lounaan jälkeen saimme takaisin
didaktiikan kokeet. Minulla koe oli mennyt hyvin ja sen kunniaksi
paperissa olikin tarra. No, jos koe olikin mennyt hyvin, niin
seuraavaksi katsoimme baletin videon. Tankosarjojen osalta minulla
meni vielä kohtuullisesti, mitä nyt voisi notkoselkään keskittyä,
käsiin saada pehmeyttä, viedä liikkeet pitemmälle... Tanssija ei
ole koskaan valmis =). Keskilattiasta sanottakoon sen verran, että
videon perusteella minusta tuli luokan pelle. Mutta hauskaa oli. Enkä
suinkaan ollut ainoa joka välillä sooloili videolla. On jotenkin
mukavaa, että ryhmässämme pystymme kaikki nauramaan omille ja
muiden virheille. Vaikka uskon meidän kaikkien olevan
kunnianhimoisia, mukavassa ja armollisessa ilmapiirissä on hyvä
työskennellä ja ponnistella eteenpäin.
sunnuntai 30. lokakuuta 2016
Yhdeksäs viikko
Viikkomme alkoi kauhua herättävällä baletin didaktiikan kokeelle. Valmistautuminen kokeeseen oli omalta osaltani jokseenkin puutteellista, mutta uskon selvinneeni kunnialla läpi. Lisäksi loppuviikosta kuvasimme kaikki syksyn aikana tehdyt balettisarjat ja katsomme ne ensi viikolla. Tarkoituksena on videon pohjalta arvioida omaa tekniikkaa ja bongata tiedostamattomia mokiansa.
Keskiviikkona kukin ryhmästämme piti esitelmän yhdestä suomalaisesta koreografista. Esitelmät olivat varsin avartavia, en ollut edes suurimman osan nimiä ikinä kuullut, joten aukko sivistyksestäni on nyt pinnallisin puolin paikattu.
Jazzia meillä oli viimeistä kertaa tällä lukukaudella ja sen tilalle pääsemme tanssimaan showta. Ensimmäisellä tunnilla tehtiin varsin haastavia hyppy- ja piruetti sarjoja eli tekemistä tämän lajissa riittää vielä pitkään.
Kaikilla tunneilla on tullut palautetta, että olemme kaikki kehittyneet syksyn aikana paljon. En asiaan hirveästi ole kiinnittänyt huomiota, mutta ihana kuulla positiivista palautetta. Teemme myös koulun ulkopuolella kuntopiiriä kerran viikossa, mikä on super hyvä juttu. Yksin moinen rehkiminen olisi tylsää ja jäisi varmasti tekemättä, mutta tämän porukan kanssa edes kuntopiiri ei ole tylsää <3
Keskiviikkona kukin ryhmästämme piti esitelmän yhdestä suomalaisesta koreografista. Esitelmät olivat varsin avartavia, en ollut edes suurimman osan nimiä ikinä kuullut, joten aukko sivistyksestäni on nyt pinnallisin puolin paikattu.
Jazzia meillä oli viimeistä kertaa tällä lukukaudella ja sen tilalle pääsemme tanssimaan showta. Ensimmäisellä tunnilla tehtiin varsin haastavia hyppy- ja piruetti sarjoja eli tekemistä tämän lajissa riittää vielä pitkään.
Kaikilla tunneilla on tullut palautetta, että olemme kaikki kehittyneet syksyn aikana paljon. En asiaan hirveästi ole kiinnittänyt huomiota, mutta ihana kuulla positiivista palautetta. Teemme myös koulun ulkopuolella kuntopiiriä kerran viikossa, mikä on super hyvä juttu. Yksin moinen rehkiminen olisi tylsää ja jäisi varmasti tekemättä, mutta tämän porukan kanssa edes kuntopiiri ei ole tylsää <3
torstai 20. lokakuuta 2016
Kahdeksas viikko
Outoa ajatella, että täällä ollaan jo vietetty kaksi kuukautta. Time flies!
Kahdeksas viikko lähti käyntiin kun Vera saapui taas opettamaan meille balettia, nykytanssia sekä improvisaatiota. Paljon tuli opittua uudenlaisia näkökulmia, etenkin improvisaation kannalta. Harjoittelimme mm. miten hyödyntää musiikkia omassa liikkeessään, tilan käyttöä suhteessa muihin ja paljon muuta.
Synttärit saapuivat taas Huittisiin. Muistettiin Anttia tärkeänä päivänä kahvin, jäätelön sekä pelien merkeissä!
Nykytanssi tunti
Viikko päättyi keskiviikkona improvisaatio tuntiin, minkä jälkeen lähdimmekin jo syysloman viettoon.
sunnuntai 16. lokakuuta 2016
Lihasta tulee sana
Jossakin putosi lunta, kuulin.
Koko konsentraatiossa kaikkeen uuteen, en ole huomannut syksyn saattelemassa kesää.
Kehooni kasvaa uusia muotoja, ripeämmin kuin kerkeän ajattelemaan. Ruumiillisen voiman ja keskittymisen maximi liikeradat ovat kasvaneet huomattavasti. Varsinkin viimeisen kahden, ripauksen pidemmän, viikon ajalta. Nämä uudet suunnat vartalossani innoittavat soolon rakentamiseen, jotka esitämme joulukuussa.
Anatomian kurssi päättyi kokeeseen, näennäisesti ok numero ja fyysisen itsetuntemuksen kasvu.
Viihdyn täällä. Luokkamme on himmee, olen oppinut paljon heiltä, opettajamme inspiroivia ja ruoka hyvää.
-Ile
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)














