perjantai 2. joulukuuta 2016

Joulutunnelmaa opistolla

Joulukuu on alkanut ja opiston jouluvalot loistavat. Onneksi vähän luntakin on jo tullut!


Myös esitykset lähestyvät. Viikko onkin ollut kiireinen, pitkiä päiviä ja paljon tekemistä.

Maanantaina aamu alkoi Itsenäisyyspäivän draamaesityksen harjoituksilla, joihin saatiin vieraaksi myös paikallislehden toimittaja sekä Huittisten kaupungin edustaja. Tanssitunneille opettajaksemme saapui Sari, joka oli viimeksi luonamme syyskuussa. Koulupäivä päättyi perinteiseen maanantai-venyttelyyn ja omatoimiseen draaman läpimenoon, jonka myötä vapaalle päästiin kahdeksan jälkeen illalla.

Tiistai jatkui Sarin kanssa: pilatesta, nykytanssia, improvisaatiota ja sooloja. Illalla taas draaman läpimeno, ihanat yllätyssynttärit, ja puolenyön tienoilla nukkumaan.

Keskiviikkona vuorossa oli laulua Evanin ohjauksessa. Oli kiva päästä jatkamaan harjoituksia. Parin viikon takaisilla ensimmäisillä laulutunneilla heräsi into oppia lisää.

Kouluviikkomme päättyikin poikkeuksellisesti jo keskiviikkoon. Itse tosin jäin vielä torstaiksi treenaamaan sooloa. Jo ensi viikolla on vuorossa draaman esitys ja seuraavalla soolo!

maanantai 28. marraskuuta 2016

Neljästoista tanssin viikko



             Maanantaina aloitimme aamun itsenäisyyspäivän näytelmäharjoituksilla. Todella jännää ja huolestuttavaa näytelmän ja minun kannalta, että tosi moni meistä osaa jo repliikkinsä ulkoa. Minä siis en vielä kuulu tuohon joukkoon. Esiripun noustessa saamme nähdä harjoitusten lopputuloksen. Iltapäivän olimme Helin jazztuntien parissa ja näytelmä sai vähäksi aikaa unohtua mielestä jazzkoreografioiden kanssa työskennellessä.

           

            Tiistai saapui samanlaisena kuin maanantai, puolipäivää näytelmää ja iltapäivä nykytanssitunnilla ja oli meillä myös teoriaa nykytanssikentältä. Kävimme ulkomaiden tanssikouluja lävitse. Varmasti mielenkiintoista niiden jokaisen kohdalla, jotka miettivät kouluttautumista tanssintekijäksi.


            Keskiviikkona me kuvasimme jazz-ja nykytanssitunnit. Ne katsomme vasta joulukuun puolivälissä kun meillä ei ole yksinkertaisesti aikaa siihen ennen, Ja Helikin saapuu seuraavaksi vasta katsomaan soolojamme. Eli meillä on nyt pari viikkoa Annen (näytelmän) ja Sarin (soolotyöpajan) kanssa. Keskiviikko iltapäivän tutustuimme valoihin ja eli spotteihin joita käytämme sooloissamme. Saamme jokainen siis rakentaa myös valot niihin. Akvaarion ja muiden maagisten maiden valoja heijastui seiniin kun kävimme värikarttaa lävitse.



keskiviikko 23. marraskuuta 2016

12 viikkoa opistolla

Nyt on jo kolme kuukautta takana. iiks! Alkuviikosta harjoiteltiin taas draamalaisten kanssa itsenäisyyspäivänä esitettävää näytelmää. Yhteistyö toimii hyvin ja odotankin jo innolla seuraavia harjoituksia. Esityspäivä lähestyy kovaa vauhtia.


Improvisaatio tunnilla syvennyimme ainakin minulle aivan uudenlaiseen ajatukseen, nimittäin autenttiseen liikkeeseen = ennakoimaton reflektiivinen improvisaatio. Toisin sanoen, liikuimme silmät kiinni täysin hiljaisuudessa, parin kirjoittaessa huomioita liikkumisesta. Oli mielenkiintoista liikkua silmät kiinni ja huomata mihin keho vie.







Marko saapui taas torstaina opettamaan meitä. Luvassa oli tehokas päivä, johon kuului balettia, showta, kehonhuoltoa sekä venyttelyä.
Tällä viikolla tanssitunteja kertyi todella paljon ja väsymys alkoi painaa. Viikonloppu tuli siis tarpeeseen. :)

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Kymmenes viikko

Maanantaina me tanssilinjalaiset saimme hypätä hetkeksi aivan uuteen maailmaan. Teemme Englis-drama -linjan kanssa yhteistyönä näytelmän, jonka esitämme Huittisten kaupungin itsenäisyyspäiväjuhlassa. Maanantaina meillä oli ensimmäiset harjoitukset. Aamupalan jälkeen suuntasimme yhtenä joukkona draamalaisten opetustiloihin.
Toisin kuin tanssissa, jossa aamulla lämmitellään kroppaa ja lihaksia, lämmittelimme nyt läsnäoloa ja yhteyttä toisiin ihmisiin seisomalla piirissä ja etsimällä katsekontakteja. Saimme myös näytelmän käsikirjoituksen, jota luimme läpi. Jokainen meistä pääsi yrittämään runon lausuntaa. Välissä teimme muutaman mielenkiintoisen harjoituksen ja pian olikin jo lounaan aika. On jännittävää nähdä, mitä esityksestämme syntyy. Tarkoituksena kun olisi, että jokainen tanssija pääsee puhumaan ja jokainen draamalainen tanssimaa. Lisäksi me tanssijat olemma vastuussa koreografioiden luonnista. Haastavaa, mutta hauskaa tulee varmasti olemaan.

Lounaan jälkeen palasimme tuttuun saliimme, mutta vastassa oli uusi opettaja Riina. Riinan kanssa tarkoituksemme oli kolmen päivän aikana tehdä nykytanssia ja kontaktityöskentelyä. Tapa, jolla Riina lähestyi nykytanssia, oli itselleni täysin uusi. Keskityimme paljon siihen, kuinka osan kehosta työskennellesä toisen osan tulisi rentona seurata liikettä. Esimerkiksi jalkojen työskennellessä, jos kädet liikkuivat, liike tapahtui ikäänkuin jalkojen voimasta.

Maanataina oli myös halloweenin kunniaksi naamiaiset, jotka minä päädyin jättämään välistä, sillä oloni oli alkanut päivän mittaan tuntumaan hieman huonolta. Sen minkä pystyin muutaman henkilön maskeerauksesta näkemään, ihmiset olivat panostaneet juhliin ja olihan siellä ollut ilmeisesti kivaa. Itseäni jäi kaivelemaan tanssi-battle, josta sain kuulla. Olisi ollut hauskaa olla todistamassa tapahtunutta.

Tiistai aamuna minun oli pakko myöntää itselleni että olen kipeä. On paljon helpompi ajatella, että ehkä kuvittelee kivun rintakehässä ja tanssia kuin myöntää asia ja istua, mutta aamun nykytunnin päätteksi tanssiminen alkoi tuntua turhan uhmakkaalta omaa kehoa kohtaan. Tiistaina lounaan jälkeen muilla alkoi kontaktityöskentely, jolta odotin olevan ihmisten välistä suoraa kontaktia, esimerkiksi nostoja. Olinkin yllättynyt kun työskentely tapahtuikin keppien kanssa. Katsoin matolta ja kuvailin videoita, kun muut tekivät erilaisia ykilö ja ryhmäharjoituksia. Olen ollut pitkään kiinnostunut videoiden tekemisestä ja koska kaikki harjoitukset näyttivät todella kiinnostavilta, ajattelin, että niistä voisi koostaa videon. Minulle tuli kuitenkin niin monta mutkaa matkaan, että editoinnin harjoittelu sai tältä viikolta jäädä. Joka tapauksessa, eräässä harjoituksessa tanssijat jaettiin pareihin ja jokainen pari piti keppiä, niin että kummallakin henkilöllä oli yksi kämmen kepinpäässä. Kunnollista otetta ei saanut otta vaan kepinpäätä painamalla se ei pudonnut ja pikkuhiljaa sen kanssa pystyi alkaa liikkumaan. Koska en tanssinut ennen torstaita, sain nähdä kuinka muut kehittyivät. Keskiviikkona iltapäivällä, kun ihmiset liikkuivat keppienkanssa todella sulavasti ja tekivät esimerkiksi kuperkeikkoja oli vaikea uskoa, että kaikki oli lähtenyt vain päivää aikaisemmin paikallaan seisomisesta.



Torstaina Markon baletissa aloitimme uusia sarjoja. Oli kyllä kankea olo muutaman päivän istumisen jäljiltä, mutta sarjat vaikuttivat kivoilta ja lisää opittavaa ja kehitettävää löytyi pitkäksi aikaa. Baletin jälkeen alkoi hartaasti odottamani show. Edellisenä torstaina olin lähtenyt fysioterapiaan lounaan jälkeen, joten showtunti oli jäänyt minulta välistä. Nyt jännitti, miten pysyisin sarjoissa mukana. Muita vilkuillen en ollut täysin hukassa. Tosin en myöskään kerennyt kunnolla oppimaan sarjoja niin, että olisin pystynyt toistamaan ne itsekseni tunnin jälkeen, joten ensiviikon tunnistakin on tulossa haastava. Tekee hyvää aivoille! Lounaan jälkeen saimme takaisin didaktiikan kokeet. Minulla koe oli mennyt hyvin ja sen kunniaksi paperissa olikin tarra. No, jos koe olikin mennyt hyvin, niin seuraavaksi katsoimme baletin videon. Tankosarjojen osalta minulla meni vielä kohtuullisesti, mitä nyt voisi notkoselkään keskittyä, käsiin saada pehmeyttä, viedä liikkeet pitemmälle... Tanssija ei ole koskaan valmis =). Keskilattiasta sanottakoon sen verran, että videon perusteella minusta tuli luokan pelle. Mutta hauskaa oli. Enkä suinkaan ollut ainoa joka välillä sooloili videolla. On jotenkin mukavaa, että ryhmässämme pystymme kaikki nauramaan omille ja muiden virheille. Vaikka uskon meidän kaikkien olevan kunnianhimoisia, mukavassa ja armollisessa ilmapiirissä on hyvä työskennellä ja ponnistella eteenpäin.


sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Yhdeksäs viikko

Viikkomme alkoi kauhua herättävällä baletin didaktiikan kokeelle. Valmistautuminen kokeeseen oli omalta osaltani jokseenkin puutteellista, mutta uskon selvinneeni kunnialla läpi. Lisäksi loppuviikosta kuvasimme kaikki syksyn aikana tehdyt balettisarjat ja katsomme ne ensi viikolla. Tarkoituksena on videon pohjalta arvioida omaa tekniikkaa ja bongata tiedostamattomia mokiansa.

Keskiviikkona kukin ryhmästämme piti esitelmän yhdestä suomalaisesta koreografista. Esitelmät olivat varsin avartavia, en ollut edes suurimman osan nimiä ikinä kuullut, joten aukko sivistyksestäni on nyt pinnallisin puolin paikattu.

Jazzia meillä oli viimeistä kertaa tällä lukukaudella ja sen tilalle pääsemme tanssimaan showta. Ensimmäisellä tunnilla tehtiin varsin haastavia hyppy- ja piruetti sarjoja eli tekemistä tämän lajissa riittää vielä pitkään.

Kaikilla tunneilla on tullut palautetta, että olemme kaikki kehittyneet syksyn aikana  paljon. En asiaan hirveästi ole kiinnittänyt huomiota, mutta ihana kuulla positiivista palautetta. Teemme myös koulun ulkopuolella kuntopiiriä kerran viikossa, mikä on super hyvä juttu. Yksin moinen rehkiminen olisi tylsää ja jäisi varmasti tekemättä, mutta tämän porukan kanssa edes kuntopiiri ei ole tylsää <3

torstai 20. lokakuuta 2016

Kahdeksas viikko

 
Outoa ajatella, että täällä ollaan jo vietetty kaksi kuukautta. Time flies!
 
 
 
Kahdeksas viikko lähti käyntiin kun Vera saapui taas opettamaan meille balettia, nykytanssia sekä improvisaatiota. Paljon tuli opittua uudenlaisia näkökulmia, etenkin improvisaation kannalta. Harjoittelimme mm. miten hyödyntää musiikkia omassa liikkeessään, tilan käyttöä suhteessa muihin ja paljon muuta.
 
 
 


 
Synttärit saapuivat taas Huittisiin. Muistettiin Anttia tärkeänä päivänä kahvin, jäätelön sekä pelien merkeissä!


Nykytanssi tunti


Viikko päättyi keskiviikkona improvisaatio tuntiin, minkä jälkeen lähdimmekin jo syysloman viettoon.

sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Lihasta tulee sana





On sunnuntai, harmaa ja raskas. Lehdet pudonneet puista, ilma viilentynyt.
Jossakin putosi lunta, kuulin.
Koko konsentraatiossa kaikkeen uuteen, en ole huomannut syksyn saattelemassa kesää.




Kehooni kasvaa uusia muotoja, ripeämmin kuin kerkeän ajattelemaan. Ruumiillisen voiman ja keskittymisen maximi liikeradat ovat kasvaneet huomattavasti. Varsinkin viimeisen kahden, ripauksen pidemmän, viikon ajalta. Nämä uudet suunnat vartalossani innoittavat soolon rakentamiseen, jotka esitämme joulukuussa.




Anatomian kurssi päättyi kokeeseen, näennäisesti ok numero ja fyysisen itsetuntemuksen kasvu. 




Viihdyn täällä. Luokkamme on himmee, olen oppinut paljon heiltä, opettajamme inspiroivia ja ruoka hyvää.





-Ile